Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Ottawa : Tietoa Kanadasta : Poliittinen järjestelmä

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Ottawa

Embassy of Finland
55 Metcalfe Street, Suite 850, Ottawa, Ontario K1P 6L5, Canada
Puh. +1 613 288 2233, S-posti: embassy[at]finland.ca
English | Français | Suomi | Svenska | Ottawa
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Kanada

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
fiKanada
seKanada
enCanada
frle Canada
deKanada

Itsenäistyminen

Kanada oli pitkään Britannian kruunun alaisuudessa oleva itsehallinnollinen alue, joka ikään kuin liukui kohti itsenäisyyttä. Siksi Kanadalla ei ole varsinaista itsenäisyyspäivää. 1. heinäkuuta vuonna 1867 British North America Act yhdisti neljä provinssia, jota juhlitaan Kanadan kansallispäivänä. Vuonna 1931 allekirjoitettu Statute of Westminster teki Kanadasta käytännössä itsenäisen muun muassa ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa.

Kansallispäivä

1. heinäkuuta (Canada Day)

Lippu

Kartta

http://www.map-of-canada.org/

Aikaero Suomeen

Kesäisin: GMT -5 tuntia

Talvisin: GMT -5 tuntia (lisätietoja maan sisäisistä aikaeroista Hyvä tietää -osion lopussa)

Pinta-ala

9 984 670 km² (Kanadan luonnonvaraministeriö)

Väkiluku

35 056 064 (Kanadan tilastokeskus tammikuu 2013)

Pääkaupunki

Suomeksi: Ottawa

Omalla kielellä: Ottawa

Diplomaattisuhteet

Diplomaattisuhteet on solmittu 21. marraskuuta 1947

Tunnustanut Suomen

Iso-Britannia ja sen hallinnoimat alueet mukaan lukien Kanada tunnusti Suomen 3. toukokuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Kanada

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Kanada

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Kanada on liittovaltio, joka jakautuu kymmeneen provinssiin (suluissa pääkaupunki):

 

  • Alberta (Edmonton)
  • Brittiläinen Kolumbia (Victoria)
  • Manitoba (Winnipeg)
  • New Brunswick (Fredericton)
  • Newfoundland ja Labrador (St. John's)
  • Nova Scotia (Halifax)
  • Ontario (Toronto)
  • Prinssi Edwardin saari (Charlottetown)
  • Quebec (Quebec)
  • Saskatchewan (Saskatoon)

 

Provinssien lisäksi Kanadaan kuuluu kolme territoriota:

  • Luoteisterritoriot (Yellowknife)
  • Nunavut (Iqaluit)
  • Yukon (Whitehorse)

Provinssit jakautuvat piirikuntiin (counties) ja nämä kuntiin (cities, towns, municipalities). Viimeisten vuosikymmenten aikana Kanadan maantieteelliseen karttaan on tullut joitakin muutoksia. Britannian kruununsiirtomaa Newfoundland liittyi Kanadaan vuonna 1949. Luoteisterritorioiden itäinen osa erotettiin vuonna 1999 erilliseksi Nunavutin itsehallinnolliseksi territorioksi, jonka pääkaupunki on Iqaluit.

 

Provinsseilla on varsin laaja toimivalta. Siihen kuuluvat muun muassa koulutukseen ja luonnonvaroihin liittyvät kysymykset, verotusoikeus sekä terveydenhuollon ja sosiaaliturvan toimeenpano. Provinsseilla on omat vähintään viiden vuoden välein vaaleilla valitut parlamenttinsa ja hallituksensa. Territorioiden paikallisten lainsäädäntöelinten ja hallitusten julkinen rahoitus tulee liittovaltiolta. Provinssien ja territorioiden keskeisin ero on, että provinssien asema on määritelty Kanadan perustuslaissa, mutta territoriot saavat valtansa maan hallitukselta.

 

Kanadan kirjoitettu perustuslaki koostuu pääasiallisesti kahdesta osasta, jotka ovat The Constitution Act vuodelta 1867 ja vuodelta 1982. Edellisessä määritellään Kanadan hallitus- ja poliittinen järjestelmä ja jälkimmäisessä kansalaisten perusoikeudet ja vapaudet. Jälkimmäisellä säädettiin myös, että Kanadan lakeja ei enää lähetetty Britannian parlamentin vahvistettaviksi edes muodollisesti.

 

Vuoden 1982 perustuslaki määrittää Kanadan monikulttuuriseksi ja kaksikieliseksi, jossa kaikki provinssit ovat keskenään tasavertaisia. Kanadan korkein oikeus on kuitenkin todennut päätöksessään vuodelta 1998, että perustuslaki on enemmän kuin kirjoitetut tekstit ja että nojaaminen yksipuolisesti vain kirjoitettuun säädökseen voi johtaa harhaan. Huomioon tulee ottaa myös eräät kirjoittamattomat käytännöt ja periaatteet.

Valtionpäämies

Kanada on perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija. Kanadan muodollinen hallitsija on Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabet II, Kanadan kuningatar. Elisabeth II astui virkaansa 6. helmikuuta 1952.

 

Valtionpäämiehen edustajana Kanadassa toimii kenraalikuvernööri, jonka Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsija nimittää tehtäväänsä. Kenraalikuvernöörin virka on lähinnä edustustehtävä, eikä hänellä ole suoranaista poliittista valtaa. Tällä hetkellä virkaa toimittaa Hänen ylhäisyytensä David Johnston, joka astui virkaansa 1. lokakuuta 2010. Hän on Kanadan 28. kenraalikuvernööri.

Parlamentti

Kanadassa on käytössä brittimallin mukainen parlamentaarinen demokraattinen järjestelmä. Ylin päätösvalta kuuluu kaksikamariselle parlamentille; senaatti (Senate) ja alahuone (House of Commons), joita molempia johtaa puhemies. Toimeenpanovalta kuuluu hallitukselle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille.

 

Alahuoneessa on 308 vaaleilla valittua jäsentä. Senaattiin kuuluu 105 kenraalikuvernöörin pääministerin esityksestä nimittämää senaattoria. Senaattorit voivat istua virassaan aina 75 ikävuoteen saakka. Senaattorin paikka vapautuu automaattisesti uudelleen nimitettäväksi, mikäli senaattori on poissa kahdesta perättäisestä senaatin istunnosta.

 

Lakialoite tulee alahuoneesta tai senaatista. Aloite käsitellään kolmeen kertaan sekä senaatissa että alahuoneessa. Senaatti voi hyväksyä tai hylätä alahuoneen tekemät lakiesitykset tai muuttaa niitä. Laki ei astu voimaan ilman senaatin hyväksyntää. Lain vahvistaminen edellyttää kenraalikuvernöörin antamaa suostumusta. Senaatilla on samat alahuoneen oikeudet paitsi taloudellisten lakiesitysten esittäminen. Huomionarvoista on, että hallitus on vastuussa ainoastaan parlamentin alahuoneelle.
 
Liittoparlamenttivaalit (alahuoneen vaalit) on pidettävä vähintään viiden vuoden välein. Tämän aikavälin puitteissa pääministeri päättää brittiläisen käytännön mukaisesti, milloin parlamentin alahuone hajotetaan ja uudet vaalit pidetään. Kunkin provinssin ja territorion kiintiö alahuoneen paikoista määräytyy sen väkiluvun mukaan. Vaalipiirissä eniten ääniä saaneesta tulee alueen edustaja.

 

Äänioikeutettuja ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet kansalaiset. Voidakseen osallistua vaaleihin, on puolueen asetettava ehdokkaita vähintään 50 vaalipiirissä viimeistään 30 vuorokautta ennen vaalipäivää. Liittoparlamenttivaalit järjestettiin viimeksi toukokuussa 2011, kun vuoden 2008 parlamenttivaaleissa valtaan astunut hallitus sai epäluottamuslauseen parlamentilta, minkä seurauksena parlamentti hajotettiin. Seuraavat vaalit tulee järjestää viimeistään syksyyn 2015 mennessä.
 
Edustus senaatissa perustuu perustuslaissa määrättyyn alueelliseen jakoon, jossa väestön määrän perustuva suhteellinen edustus ei aina täysin toteudu. Esimerkiksi Kanadan suurimman provinssin Ontarion senaattorit ovat aliedustettuina senaatissa provinssin väkilukuun nähden. Senaatin puoluejakauma seuraa hitaasti viiveellä parlamentin alahuoneen paikkajakoa sen mukaan, miten senaatista vapautuu paikkoja. Tämä johtuu siitä, että senaattoreiden nimitysoikeutta käyttävä pääministeri yleensä esittää vapautuville paikoille nimitettäväksi oman puolueensa edustajia. Täten pitkään pääministeripuolueen asemaa pitänyt puolue kasvattaa yleensä paikkamääräänsä myös senaatissa.

 

Senaatin ja alahuoneen paikat jakaantuvat provinsseittain seuraavasti:

 

Provinssi/territorio

Senaatti

Alahuone

Alberta

6

28

Brittiläinen Kolumbia

6

36

Manitoba

6

14

New Brunswick

10

10

Newfoundland ja Labrador

6

7

Nova Scotia

10

11

Nunavut

1

1

Ontario

24

106

Prinssi Edwardin saari

4

4

Québec

24

75

Saskatchewan

6

14

Luoteisterritoriot

1

1

Yukon

1

1


Päivitetyt paikkajaot senaatissa
(http://www.parl.gc.ca/SenatorsMembers/Senate/SenatorsBiography/ISenator.asp?Language=E)
Päivitetyt paikkajaot alahuoneessa  (http://www.parl.gc.ca/SenatorsMembers/House/PartyStandings/standings-e.htm)

 

Viimeisten liittoparlamenttivaalien paikkamäärät puolueittain.

 

Puolue/vuosi

2004

2006

2008

2011

C.P.C

99

124

143

166

NDP

19

29

37

103

Lib.

135

103

77

34

B.Q.

54

51

49

4

Green

-

-

-

1

Muut/sit.

1

1

2

-

 

Taulukon lyhenteet:

 

C.P.C. = Conservative Party of Canada, Kanadan konservatiivipuolue

NDP = New Democratic Party, Uusdemokraattinen puolue, lähinnä sosiaalidemokraattinen puolue.

Lib. = Liberal Party, Liberaalipuolue

B.Q. = Bloc Québecois, Quebecin ryhmittymä, Québecin provinssin etuja valvova ja separatisteja edustava puolue.

Green = Green Party, Vihreät

Sitoutumattomat = puolueisiin kuulumattomat edustajat

Hallitus

Kenraalikuvernööri nimittää liittoparlamenttivaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtajan pääministeriksi ja pyytää tätä kokoamaan hallituksen (Cabinet). Hallituksen ministerit valitaan pääosin parlamentin alahuoneen jäsenistä sekä yleensä yhdestä tai kahdesta senaatin jäsenestä. Mikään laki ei tosin velvoita parlamentin jäsenyyttä ministereille. Vallitsevasta käytännöstä ei kuitenkaan yleensä poiketa. Hallituksen muodostuksessa pyritään valitsemaan vähintään yksi ministeri kustakin provinssista. Samoin hallitukseen pyritään valitsemaan ministereitä mahdollisuuksien mukaan eri kielellisistä tai uskonnollisista ryhmistä sekä huomioimaan valitun hallituksen sukupuolijakauma.
 
Hallituksen tai kabinetin jäsenmäärä ei ole määritelty laissa. Hallituksessa on tällä hetkellä 38 ministeriä (Cabinet Minister) ja varaministeriä (Minister of State). Useimmilla hallituksen ministereistä on määrätty alue (Portfolio), josta he ovat vastuussa. Varaministerit joko avustavat tietyn hallinnonalan ministereitä yleisesti, hoitavat määrätyn ministeriön alaista osastoa tai toimivat ilman erikseen määrättyä Portfoliota keskittyen valtion yleishallintoon. Brittijärjestelmästä poiketen varaministerit lasketaan kuitenkin hallituksen jäseniksi.

 

Sisäpolitiikka

Konservatiivinen enemmistöhallitus

Pääministeri Stephen Harperin konservatiivihallitus on ollut vallassa vuodesta 2006 lähtien, ja säilyttänyt hallitusvaltansa myös vuosien 2008 ja 2011 parlamenttivaaleissa. Liberaalipuolueen 12 vuoden valtakausi päättyi tammikuussa 2006 pidetyissä liittovaltion parlamenttivaaleissa, joissa uudelleen yhdistynyt konservatiivipuolue nousi suurimmaksi ryhmittymäksi. Liberaalipuolueen alamäki jatkui vuoden 2006 vaalien jälkeen ja vuonna 2011 se menetti toisiksi suurimman puolueen asemansa NDP:lle (New Democratic Party).

 

Vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen Kanadaa on johtanut konservatiivinen enemmistöhallitus. Sitä on kiitetty erityisesti verrattain hyvästä talouspolitiikasta, jonka ansiosta Kanada on selvinnyt maailmantalouden taantumasta suhteessa paremmin kuin useat muut maat. Pääministeri Harper on onnistunut myös ylläpitämään Kanadan suhteita Yhdysvaltoihin, mistä osoituksena pidetään joulukuussa solmittuja uusia rajaturvallisuussopimuksia. Hallitus on myös tietoisesti pyrkinyt välttämään äärikonservatiivista politiikkaa säilyttääkseen myös maltillisemman oikeiston suosion.

 

Tällä hetkellä konservatiiveilla on enemmistö sekä 308-paikkaisessa parlamentin alahuoneessa että 105-paikkaisessa senaatissa.

 

Hajanainen oppositio

Oppositio koki suuren muutoksen vuoden 2011 parlamenttivaaleissa, kun vuodesta 2006 suurimman oppositiopuolueen paikkaa pitänyt liberaalipuolue menetti asemansa vaalien suurvoittaja NDP:lle. Alahuoneen hallitukselle esittämän epäluottamuslauseen myötä pidettyjä vaaleja onkin pidetty Liberaalipuolueen suurena poliittisena virheenä. Samalla Bloc Quebecoisin kannatus romahti ja sen edustajamäärä romahti alle kymmenesosaan totutusta.

 

Oppositio on ollut melko hajanainen eikä ole pystynyt tuottamaan uskottavaa vastavoimaa hallitukselle. Puheenjohtajavaihdosten myötä tilanne näyttäisi olevan muuttumassa. NDP:n pitkäaikaisen, erittäin suositun puheenjohtajan Jack Laytonin kuolema elokuussa 2011 jätti puolueen johtoon suuren aukon. Liberaalit puolestaan järjestivät huhtikuussa 2013 puheenjohtajavaalit, jotka puolueen legendaarisen puheenjohtajan ja entisen pääministerin Pierre Trudeaun poika Justin Trudeau voitti murskaenemmistöllä.  Odotukset Trudeauta kohtaan ovat korkealla: hänestä toivotaan puolueen pelastajaa. Myös Bloc Quebecois vaihtoi johtajaa Gilles Duceppesta Daniel Pailléen. Tuoreimpien kannatusmittausten mukaan kaikki kolme suurinta puoluetta – konservatiivit, uudet demokraatit ja liberaalit – ovat lähes tasoissa noin 20 % kannatuksella kukin.

 

Oppositio on pitänyt esillä erityisesti hallituksen talouspolitiikkaa sekä kyseenalaistanut ympäristöpolitiikan ja alkuperäiskansojen aseman suhteen tehtyjä ratkaisuja.

 

Talouskriisi

Kanada on selvinnyt globaalista talouskriisistä verrattain hyvin, ja sen talous on vakaampi kuin useimpien muiden maiden. Kanadalla on vahva valuutta ja sen pankit ovat tiukan rahoituslainsäädännön vuoksi useita eurooppalaisia ja amerikkalaisia verrokkejaan tasapainoisempia. Taantuma on näkynyt Kanadassa erityisesti Yhdysvaltain-kaupan laskuna, joskin maa on etsinyt aktiivisesti uusia markkinoita ja käynnistänyt useita vapaakauppaneuvotteluja muun muassa Euroopan Unionin, Intian, Japanin ja Tyynenmeren reunavaltioiden kanssa. Konservatiivihallituksen politiikkaa talouskriisin aikana on pidetty pääsääntöisesti menestyksekkäänä.

 

Maahanmuuttajat Kanadassa


Kanada on yksi maailman suurimmista maahanmuuttajien vastaanottajamaista. Kanadalla on ollut systemaattinen, kansantalouden tarpeista lähtevä ja maahanmuuttoa edistävä ulkomaalaispolitiikka jo vuosikymmeniä. Maa on ottanut 2000-luvulla vastaan vuosittain keskimäärin noin 250 000 maahanmuuttajaa. Kanadan maahanmuuttopolitiikka on suurista tulijamääristä huolimatta hyvin tiukkaa. Maassa on käytössä pistejärjestelmä, jossa tulijan on sijoituttava riittävä hyvin ikää, kielitaitoa, koulutusta, työkokemusta, työmahdollisuuksia ja sopeutumista mittavalla asteikolla saadakseen pysyvän opiskeluluvan. Pistejärjestelmä uusittiin kesällä 2012 suuntaan, joka entisestään suosii nuoria, kielitaitoisia (englanti tai ranska) ja koulutettuja hakijoita. Maahanmuutosta pyritään siis tekemään yhä työperäisempää ja kohdistetumpaa.

 

Kanada on tukenut maahan tulleiden etnisten ryhmien omaleimaisuuden säilyttämistä niin sanotulla monikulttuurisuuspolitiikalla ja kohtuullisen mukautumisen periaatteella. "Monikulttuurilain" nojalla muun muassa suomalaiset siirtolaiset saavat tukea esimerkiksi suomenkielisen opetuksen järjestämiseen. Lisääntyneiden ongelmien vuoksi vallinnutta politiikkaa on kuitenkin viime aikoina alettu kyseenalaistaa. Nykyinen hallitus suunnittelee valikoivampien kriteerien kehittämistä.

 

Québecin itsenäisyyspyrkimykset

Separatistiset pyrkimykset Québecissä ovat heikentyneet viime vuosina. Puhtia itsenäisyyden kannattajilta ovat osaltaan vieneet nykyisen liittohallituksen toimet. Quebeciläiset on
tunnustettu omaksi kansakunnakseen Kanadan sisällä. Provinssiin on myönnetty liittovaltion tukiaisia runsain mitoin ja Québecille on annettu veto-oikeus Kanadan Unesco-politiikkaan.

 

Pidemmällä tähtäyksellä demografinen kehityskään ei ole separatistien puolella. Nuoria saati maahanmuuttajia aihe ei kiinnosta. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa separatistipuolue Bloc Quebecoisin kannatus romahti ja puolue menetti 45 paikkaa alahuoneessa.

 

Sen sijaan syyskuussa 2012 järjestetyissä provinssivaaleissa Québecin liberaalit menettivät suurimman puolueen asemansa separatistisista pyrkimyksistään tunnetulle Parti Québécoisille (PQ), joka muodosti puheenjohtajansa Pauline Maroisin johdolla vähemmistöhallituksen. Maroisista tuli samalla provinssin ensimmäinen naispääministeri. Voittopuheessaan Marois sanoi, että Québecistä on tultava itsenäinen. Kansanäänestyksen järjestäminen aiheesta on kuitenkin hankalaa vähemmistöhallituksen asemassa, eikä Québecin itsenäistyminen ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Monenvälisyyden perinne

Tärkeistä USA-suhteista huolimatta Kanadan ulkopolitiikkaa on perinteisesti hallinnut monenkeskisyys. Kanada on halunnut ulkopolitiikallaan profiloitua monenväliseksi toimijaksi ja on usein korostanut YK:n roolia kansainvälisessä päätöksenteossa. Nykyisen konservatiivihallituksen aikana Kanadan asenne YK:ta kohtaan on kuitenkin muuttunut vaisummaksi. Naton ja G7/8-maiden merkitys ulkopolitiikassa on vahvistunut, vaikka Kanadan tiiviit monentasoiset suhteet Yhdysvaltoihin tekevätkin siitä poikkeuksellisen G8-maan. Virallisesta kaksikielisyydestä johtuen Kanadalla on vahvat suhteet myös frankofonisten maiden yhteistyöjärjestöön.

 

Kanada on vauras maa, jonka hyvinvointi perustuu runsaiden luonnonvarojen ohella hyviin kansainvälisiin suhteisiin. Erityisesti kauppasuhteiden merkitys hyvinvoinnille onkin saanut hallituksen aina painottamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä toimijuutta. Talouskriisin jälkimainingeissa Kanadassa on pyritty monipuolistamaan kauppasuhteita ja vähentämään maan riippuvuutta USA:n kaupasta. Viimeisten parin vuoden aikana hallitus on käynnistänyt useita vapaakauppaneuvotteluja muun muassa EU:n, Intian, Japanin ja Tyynenmeren reunavaltioiden kanssa.

 

Kanada kuuluu YK:n lisäksi kaikkiin keskeisimpiin maailmanjärjestöihin kuten

 

  • maailman kauppajärjestöön (WTO),
  • taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD),
  • G8/G20-ryhmään,
  • Maailmanpankkiin ja
  • kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF).

 

Kanadan suhteet Yhdysvaltoihin

Kanada on paitsi maantieteellisen sijaintinsa, myös historiansa, kauppasuhteidensa, maahanmuuton ja kulttuurissosiaalisten piirteidensä takia identiteetiltään ennen kaikkea pohjoisamerikkalainen maa. Niinpä Kanadan ulkopolitiikkaa määrittää eniten suhde Yhdysvaltoihin. Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat läheiset monella eri osa-alueella, mutta erityisesti kaupan ja talouden alalla kahdenväliset suhteet ovat ensiarvoisen tärkeät. Molempien maiden viennistä huomattava osuus suuntautuu naapurimaahan, mikä tekee kahdenvälisistä kauppasuhteista myös ulkopolitiikan kannalta merkittävät. Yhdysvaltojen ja Kanadan välistä kauppaa määrittelee ennen kaikkea vuonna 1994 solmittu Pohjois-Amerikan vapakauppasopimus (NAFTA).

 

Läheisten taloussuhteiden lisäksi Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet rakentuvat myös muun muassa tiiviiseen puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Silti Yhdysvaltojen ja Kanadan ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset eivät ole menneet kaikilta osin yksiin. Kanadalle YK:n mandaatti sotilaallisen voiman käytössä on ollut tärkeä asia. Tästä syystä Kanada ei osallistunut Irakin sotaan maaliskuussa 2003 Yhdysvaltojen rinnalla.

 

Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat myös korkeimman tason poliittisten vierailujen osalta tärkeässä asemassa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman ensimmäinen virallinen valtiovierailu suuntautui juuri Kanadaan hänen astuttuaan presidentinvirkaan. Niin ikään diplomaattiset suhteet Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä ovat tiiviit. Kanadalla on Washingtonin suurlähetystön ohella useita konsulaatteja eri puolilla Yhdysvaltoja.


Arktisten alueiden merkityksen kasvu


Arktisten alueiden taloudellinen ja poliittinen merkitys on yhä tärkeämpi osa Kanadan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Arktisten alueiden mahdolliset öljy- ja kaasuvarat ja niiden hyödyntäminen teknologian kehittyessä ovat pääsyy arktisten alueiden merkityksen kasvuun. Aiempaan verrattuna erona on, että ilmastonmuutoksen myötä alueen luonnonvaroja saattaa olla lähitulevaisuudessa mahdollisuus päästä hyödyntämään. Myös laivareitit voivat ilmastonmuutoksen aiheuttaman jäätiköiden sulamisen vuoksi muuttua, kun laivaliikenteelle avautuu uusia väyliä. Tästä syystä myös Kanada on lisännyt näkyvyyttään alueella puolustaakseen intressejään erityisesti Luoteisväylällä.

 

Kanada päivitti vuonna 2009 Pohjoisten alueiden strategiansa, jonka pääelementtejä ovat

 

  • Kanadan suvereniteetin vahvistaminen alueella,
  • ympäristön suojeleminen,
  • taloudellis-sosiaalisen kehityksen edistäminen ja 
  • pohjoisten alueiden hallinnon kehittäminen.

 

Arktisten alueiden merkityksen voimistuminen on vaikuttanut niin tutkimusrahoituksen ja tutkimusprojektien suuntaamiseen arktisille alueille kuin sotilaallisen läsnäolon kasvuun alueella. Kanada on muun muassa perustanut Luoteisväylän varrelle armeijan koulutuskeskuksen. Kanada on myös toiminut aktiivisesti kansainvälisellä tasolla arktisten alueiden hallintaa koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi. Se on arktisen neuvoston perustajajäsen ja toimii neuvoston puheenjohtajana 2013–2015.

 

Ilmastopolitiikka

Kanadan ilmastopolitiikka on tällä hetkellä varsin kunnianhimotonta. Maa ilmoitti irtisanoutuvansa Kioton sopimuksesta joulukuussa 2011. Nykyisen konservatiivihallituksen suhtautuminen sopimukseen on negatiivinen, ja sen mielestä sopimuksen edellyttämät päästövähennykset (6 % vuoden 1990 tasosta) merkitsisivät Kanadalle kansantaloudellista haaksirikkoa ja aiheuttaisivat lähes 300 000 työpaikan menetyksen. Kanada perustelee Kioton sopimuksen kansainvälistä tehottomuutta Yhdysvaltain ja Kiinan sitoutumattomuudella. Kanadan tavoitteena globaalissa ilmastopolitiikassa on uusi, myös Yhdysvaltoja ja Kiinaa velvoittava sopimus. Tällä hetkellä Kanadan ilmastopäästöt ovat noin 30 % korkeammat kuin sen Kioton mukainen velvoite edellyttäisi.

 

Hallitus esitteli vuonna 2007 ilmastopoliittisen toimintaohjelmansa, johon sisältyy
kasvuhuonekaasupäästöjen määrän kasvun pysäyttäminen vuosiin 2010 - 12 mennessä
päästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoden 2006 tasosta
päästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä 60–70 prosentilla vuoden 2006 tasosta (vähennys suhteessa Kioton pöytäkirjan käyttämään vuoden 1990 päästötasoon 50 prosenttia).

 

Nykyhallitus on linjannut, että tärkeämpää kuin sitoutuminen pitkän aikavälin tavoitteisiin, on lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttaminen. Rahoituskysymysten osalta Kanada on kuitenkin todennut olevansa valmis tekemään oman osuutensa ja indikoinut tämän vastaavan osuuttaan maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on 2 prosenttia. Joulukuussa 2009 pidetyn Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin Kanadan hallitus on yhtenä harvoista tahoista ollut tyytyväinen.

 

Kanada on sitonut ilmastopoliittiset kantansa Yhdysvaltain kantoihin. Se on sitten Kööpenhaminan heikentänyt päästötavoitettaan vuodelle 2020 asettamalla sen samaksi kuin Yhdysvaltain hallitus omassa lakiesityksessään, joka on 17 prosentin vähennys vuoden 2005 tasosta ja se merkitsee päästöjen 2,5 prosentin kasvua vuoden 1990 tasoon verrattuna.

 

Liittohallituksen ohella myös provinsseilla on ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä kysymyksissä merkittävää toimivaltaa. Eräät provinssit ovatkin edenneet omissa ilmastopolitiikoissaan huomattavasti pidemmälle kuin liittohallitus. Näihin kuuluvat ennen muuta väkiluvultaan kolme suurinta provinssia: Ontario, Quebec ja Brittiläinen Kolumbia sekä Manitoba.

 

Kanadan ilmastopolitiikan suurin kompastuskivi on öljyhiekka. Albertan provinssin pohjoisosissa olevien esiintymien taloudellinen hyödyntäminen on tullut viime vuosina energian hinnannousun myötä hyvin houkuttelevaksi. Esiintymät ovat myös kooltaan merkittävät. Niiden ansiosta Kanadalla on hallussaan Saudi-Arabian jälkeen maailman toiseksi suurimmat öljyvarannot. Ekologisesti ongelmana on kuitenkin se, että öljyn erottaminen maaperästä on ympäristöä voimakkaasti kuluttava prosessi, josta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat mittavat. Kanadan kokonaispäästöistä öljyhiekkateollisuuden osuus on tosin tällä hetkellä vain 5 prosenttia, mutta osuus on nopeasti kasvamassa.

 

Alueellinen yhteistyö

Alueellinen yhteistyö on perinteisesti keskittynyt Amerikkaan (Yhdysvallat, Latinalainen Amerikka ja Karibia) niin historiallisin, maantieteellisin kuin taloudellisin perustein. Myös maahanmuutto on tärkeä osa alueellista yhteistyötä, sillä yli 11 prosenttia Kanadan maahanmuuttajista saapuu Latinalaisen Amerikan ja Karibian maista. Vuodesta 1990 Kanada on kuulunut Amerikan valtioiden järjestöön (Organization of American States, OAS), jonka tarkoitus on edistää demokratiaa ja rauhaa Amerikan mantereella. Liityttyään järjestön varsinaiseksi jäseneksi Kanada on aktiivisesti rahoittanut järjestön toimintaa ja vaikuttanut OAS:ssä painokkaasti.

 

Alueellinen yhteistyö Amerikassa on Kanadan ulkopolitiikan prioriteetti, ja se perustuu kolmeen tavoitteeseen:

 

  • demokraattinen hallinto
  • taloudelliset intressit
  • turvallisuus.

 

Näitä Kanada tavoittelee vahvistamalla kahdenvälisiä suhteita alueella ja toimimalla OAS:in lisäksi sellaisissa alueellisissa järjestöissä kuin IDB, CDB, PAHO ja Summit of the Americas.

 

Amerikan valtioiden lisäksi Kanadan ulkopolitiikassa korostuvat suhteet Brittiläisen kansanyhteisön maihin Isoon-Britanniaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

 

 

Lokakuussa 2012 Kanada ilmoitti virallisesti myös liittymisestään Tyynenmeren reunavaltioiden TPP-neuvotteluihin (Trans-Pacific Partnership). Tämä on osaltaan merkki Kanadan pyrkimyksistä monipuolistaa kauppasuhteitaan ja alueellista yhteistyötään Amerikan mantereen ulkopuolelle.

Järjestöt

Kanadan jäsenyys suurimmissa kansainvälisissä järjestöissä:

 

  • YK (24.10.1945, perustajajäsen)
  • YK:n elimet ja ohjelmat: Kaikkien erityisjärjestöjen, elinten ja ohjelmien paitsi UNIDO:n jäsen
  • Maailmanpankkiryhmä IMF, IBRD ja IDA
  • Alueelliset kehityspankit IDB, ADB, AfDB ja EBRD
  • APEC
  • Arktinen neuvosto
  • ETYJ
  • Frankofonia
  • G-8
  • Interpol
  • Kansainyhteisö
  • NAFTA
  • NATO
  • OAS
  • OECD
  • WTO

 

Kansainvälisten järjestöjen edustautuminen Kanadassa:

 

  • BIODIV – Biodiversiteettikonvention sihteeristö, Montréal
  • IAEA – Kansainvälisen atomienergiajärjestön toimisto, Toronto
  • ICAO – Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestön päämaja, Montréal
  • NACEC – Pohjois-Amerikan ympäristöyhteistyön komissio, Montréal
  • NAFO – Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö, Dartmouth, Nova Scotia
  • UIS – UNESCO:n tilastoinstituutti, Montréal
  • UNEP – Montréalin pöytäkirjan rahaston sihteeristö, jota YK:n ympäristöohjelma hallinnoi, Montréal
  • UNHCR – YK:n pakolaispääkomissariaatti, Ottawa
  • WADA – Kansainvälisen Anti-Dopingjärjestön päämaja, Montréal

Puolustuspolitiikka

Kanadan puolustuspolitiikan kolme prioriteettia ovat tärkeysjärjestyksessä

 

  • Kanadan turvallisuus,
  • Pohjois-Amerikan turvallisuus ja
  • kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen.

 

Kanada on ollut Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton jäsen sen perustamisesta lähtien. Naton kautta Kanada on vaikuttanut Euro–Atlanttiseen turvallisuuskehitykseen ja Natoon kuuluminen on keskeinen osa Kanadan puolustusratkaisua.

 

Kanadassa ei ole yleistä asevelvollisuutta vaan maan puolustus perustuu ammattiarmeijaan. Kanadan armeija jakautuu maa-, meri- ja ilmavoimiin.  Armeijan vahvuus on tällä hetkellä noin 65 000 sotilasta. Lisäksi aktiivireserviläisiä on noin 25 000 ja puolustusvoimien palveluksessa olevia siviilejä 28 000.

 

Kanadan puolustuspolitiikkaan liittyy kiinteästi suhteet Yhdysvaltoihin. Kanadan ja Yhdysvaltojen puolustuspoliittiset suhteet ovat pitkät ja yhteistyö maiden välillä on hyvin tiivistä. Kahdenvälinen pohjoisamerikkalainen puolustusyhteistyö juontaa juurensa 1940-luvulle Ogdensburgin sopimukseen, joka solmittiin natsi-Saksan pelotteen varjossa. Kanada halusi tiivistää yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa siltä varalta, että natsi-Saksa miehittäisi Britannian, jonka kanssa Kanadalla ennen toista maailmansotaa oli tiiviit puolustuspoliittiset suhteet.

 

Naton perustamisen jälkeen vuonna 1949 Kanadan ja Yhdysvaltojen puolustuspoliittiset suhteet syventyivät entisestään. Naton lisäksi Kanadalla ja Yhdysvalloilla on kahdenvälistä sotilasyhteistyötä esimerkiksi Pohjois-Amerikan ilmatilavalvonnan saralla (NORAD). Kanadan tiiviit puolustuspoliittiset suhteet Yhdysvaltoihin ovat luonnollinen lisä maiden tiiviisiin suhteisiin niin poliittisessa, taloudellisessa kuin kulttuuri-sosiaalisissa suhteissa.

 

World Trade Centerin terrori-iskujen jälkeen Kanadan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kokenut muutoksia. Kanada perusti yleisen turvallisuuden ministeriön (Department of Public Safety) Yhdysvaltojen perustettua Homeland Securityn. Lisäksi Kanada tiivisti turvallisuusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa erityisesti rajaturvallisuuden osalta niin kutsutun Smart Border-hankkeen kautta sekä sopeuttamalla maahanmuuttopolitiikkaansa uusiin turvallisuushaasteisiin.

Kanadan osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin

Kanadan kriisinhallintaperinteet ulottuvat kauas ja maata on pidetty etenkin aiemmin kriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen mallimaana. Kanadan turvallisuuspoliittiseen ajatteluun kuuluu kriisien leviämisen ennaltaehkäiseminen kriisien syntyalueilla. Vaikka monet kriisit eivät suoranaisesti uhkaa Kanadaa, globaalissa maailmassa kuitenkin erityisesti kauppasuhteilla on merkittävä rooli maan taloudellisessa menestymisessä, ja tällöin kriiseihin puuttuminen joko humanitaarisin tai vakautusoperaation on usein paikallaan.

 

Kanada on tunnettu rauhanturvaamisen suurvaltana, jonka panos kansainväliseen kriisinhallintaan on ollut väkilukuun suhteutettuna maailman huippuluokkaa. Sittemmin Kanadan aktiivisuus rauhanturvaoperaatioihin osallistuvana maana on laskenut, mutta edelleen sen panos kansainväliseen rauhanturvaamiseen on suuri.

 

Kanada on perinteisesti osallistunut aktiivisesti YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Vuodesta 1956 lähtien Kanada on pitänyt aina varalla korkean valmiustilan joukkoja YK:n nopeasti koottavia operaatioita varten. YK:n lisäksi Kanada on osallistunut kriisinhallintaoperaatioihin erityisesti Naton kautta. Vuonna 2005 Kanada allekirjoitti myös EU:n kanssa sopimuksen, jonka myötä se voi osallistua EU-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Näiden lisäksi Kanada on osallistunut myös Afrikan Unionin (AU) kriisinhallintaoperaatioihin.

 

Tällä hetkellä Kanadan osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan painottuu Afganistaniin. Kanadalla on Afganistanissa vähän alle 1000 sotilasta koulutus- ja mentorointitehtävissä, ja Kanadan toiminta maassa jatkuu ainakin vuoteen 2014 saakka. Kanada kotiutti taistelutehtävissä olleet kriisinhallintajoukkonsa Afganistanista vuonna 2011. Afganistanin operaation lisäksi Kanadalla on joukkoja Lähi-idässä, Afrikassa ja Karibialla.

 

Kehityspolitiikka

Kanada on ulkopolitiikassaan aktiivisesti sitoutunut multilateraaliin kehitysyhteistyöhön. Kehityspolitiikan taustalla on sitoutuminen muun muassa:

 

  • YK:n vuosituhattavoitteisiin
  • köyhyyden vähentämisen strategioihin
  • taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen rahoittamiseen. 

 

Viime vuosina Kanadan kehitysapuun käyttämä summa on ollut viiden miljardin Kanadan dollarin luokkaa. Kehitysapuvaroja ollaan vähentämässä $4,6 miljardiin dollariin vuoteen 2014 mennessä. Kanada on kaukana YK:n asettamasta kehitysavun tavoitteesta, joka on 0,7 prosenttia Bkt:stä. Kanadan antama kehitysapu oli OECD:n mukaan 0,32 prosenttia maan bruttokansantuotteesta vuonna 2011, ja sen ennustetaan hiukan laskevan tulevina vuosina.

 

Kanadalla on 20 kehitysavun pääkumppanimaata, joihin kohdistetaan 80 prosenttia kahdenvälisistä resursseista. Kumppanimaat sijaitsevat Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Afrikan alueella ja ne on valittu todellisen tarpeen, avun hyödyntämisen kapasiteetin ja Kanadan omien ulkopoliittisten tavoitteiden perusteella. Pääkumppanimaiden lisäksi Kanadan kehitysyhteistyön painopistealueita ovat ruokaturvallisuuden parantaminen, lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaaminen ja kestävän talouskasvun tukeminen.

 

Kehitysyhteistyön budjettia hallinnoivat valtiovarainministeriö, ulkoasiainministeriö ja kehitysavun tutkimuskeskus International Development Research Centre. Avun pääasiallinen jakelija on vuodesta 1968 ollut CIDA (Canadian International Development Agency), joka on vastannut 80 % kehitysavun budjetista. Maaliskuussa 2013 liittovaltion hallitus ilmoitti, että CIDA lakkautetaan nykymuodossaan ja sen toiminnot siirretään ulkoministeriön yhteyteen. Samalla ulkoministeriön nimi muuttuu muotoon Department of Foreign Affairs, Trade and Development. Yhdistämällä kehitysaputoiminnot ulkosuhteiden ja ulkomaankaupan kanssa samaan ministeriöön pyritään parantamaan kaikkien kolmen politiikan alan koherenssia. Uusi laki koskien ministeriön toimintaa julkaistaan kevään 2013 aikana.

Ihmisoikeudet

Kanada on ollut pitkäaikainen vahva toimija ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämisessä. Kanada oli yksi kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen valmistelijamaista, ja maa on mukana seitsemässä suurimmassa ihmisoikeussopimuksessa.

 

Edistääkseen ihmisoikeuksia maailmalla Kanada tukeutuu useisiin bilateraaleihin ja multilateraaleihin välineisiin. Kahdenvälisesti Kanada auttaa muita valtioita toteuttamaan ihmisoikeussitoumuksensa

 

  • tukemalla demokraattisten instituutioiden ja käytäntöjen kehittämistä,
  • tukemalla oikeudellista ja hallinnollista koulutusta ja
    antamalla teknistä apua.

 

Valtiovierailujen yhteydessä ihmisoikeudet ovat toistuva keskustelunaihe. Kanada pyrkii vaikuttamaan myös multilateraalin verkoston kautta mm. YK:ssa, Kansainyhteisössä, Frankofoniassa ja OAS:ssa.

 

EU-politiikka

EU-politiikka

Kanadan suhteet EU:hun ovat perinteisesti olleet hyvät, vaikkei suhde EU:hun kuulukaan Kanadan ulkopolitiikan ensisijaisiin painopistealueisiin. Suhde Kanadaan on kuitenkin EU:n vanhin ulkosuhde teollisuusmaan kanssa ja se solmittiin 1976.

 

Kanadalla ja EU:lla on yhteistyötä

 

  • talouselämän ja kaupan,
  • tieteen ja teknologian ja
  • opetuksen ja kulttuurin aloilla.

 

Myös opiskelijavaihto- ja harjoitteluohjelmat sekä matkailu sisältyvät keskinäisiin suhteisiin. Tällä hetkellä Kanadan ja EU:n välisissä suhteissa ajankohtaisinta on kattavan kauppasopimuksen Comprehensive Economic and Trade Agreement (CETA) -neuvottelut, jotka alkoivat vuonna 2009. Sopimuksen myötä Kanadan ja EU:n kauppasuhteet syvenisivät merkittävästi. Sopimus oli tarkoitus saada aikaan vuoden 2012 loppuun mennessä, mutta neuvottelut ovat tiettyjen kiistakysymysten (muun muassa maataloustuotteet, julkiset hankinnat, autoteollisuus) takia viivästyneet. Tällä hetkellä kummankin osapuolen virallisena tavoitteena on sopimuksen allekirjoittaminen kesällä 2013. CETA-sopimuksen on arvioitu kasvattavan EU:n vientiä Kanadaan noin 24 prosenttia ja Kanadan vientiä EU:n alueelle noin 20 prosenttia.

 

EU:n ja Kanadan ulkosuhteita on ylläpidetty virallisella tasolla järjestämällä Kanadan ja EU:n välinen huippukokous keskimäärin kerran vuodessa. Kokouksissa on käsitelty muun muassa kauppakysymyksiä, ilmastonmuutosta sekä ajankohtaisia ulkopoliittisia kysymyksiä. Lisäksi tällä hetkellä meneillään olevat kauppasopimusneuvottelut painottuvat EU:n ja Kanadan suhteissa. EU:lla ja Kanadalla on usein ollut samansuuntaisia näkemyksiä monissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä, joten on luonnollista, että ne ovat työskennelleet yhteisten tavoitteiden eteen myös YK:ssa.

 

EU:n ja Kanadan suhteiden ongelmakohtia ovat

  • Arktiseen neuvostoon liittyvä kiista EU:n tavoitteesta saada neuvostoon pysyvän tarkkailijan asema,
  • ilmastopoliittiset erimielisyydet,
  • joidenkin tuotteiden alkuperäsäädöksiin liittyvät kiistat ja
  • EU:n päätös kieltää hyljetuotteiden myynti alueellaan.

 

Tiiviiden pohjoisamerikkalaisten suhteiden takia EU jää yleisesti ottaen varjoon Kanadan ulkosuhteissa. EU:ta ei myöskään tunneta Kanadassa tarpeeksi, jotta Kanadan EU-suhteet voisivat syventyä.

 

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Kanadan taloudella on mennyt yleisesti ottaen hyvin ja se on pärjännyt laskusuhdanteidenkin aikana useita muita maita paremmin. Silti talouskysymykset ovat olleet viime aikoina keskeinen huolenaihe myös Kanadassa. Vahvasta taloudestaan huolimatta ulkomaankaupasta riippuvainen Kanada ei välttynyt kansainvälisen taloustaantuman vaikutuksilta ja vuonna 2010 Kanadan talous kasvoi vain 3 prosenttia pääasiassa matalan kansainvälisen kysynnän ja korkean Kanadan dollarin vuoksi.

 

Pääsyynä Kanadan laskusuhdanteeseen oli Yhdysvaltain taantuma. Elvytystoimien ansiosta talous on kuitenkin kääntynyt jälleen nousuun. Kasvua ovat vauhdittaneet korkealla pysynyt kulutus sekä kasvava vaihtotase. Viime taantuman vuoksi alijäämäiseksi kääntynyt liittovaltion budjetti on tarkoitus palauttaa ylijäämäiseksi viimeistään budjettivuonna 2015–16. 

 

Kanadan vahvuuksina on pidetty talouden tervettä perustaa ja finanssisektorin hyvää kuntoa. Suurimpana riskitekijänä pidetään työmarkkinoiden tilannetta ja kotitalouksien velkaantumista. Kanadan tilanne globaalissa talouskriisissä on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna suhteellisen hyvä.

 

Vaikka luonnonvaroilla on ollut merkittävä rooli Kanadan taloudellisessa kehityksessä, nykyään talouselämän tukipilareita ovat erityisesti palvelut, jotka työllistävät lähes kolme neljästä työelämässä olevasta. Palvelut ovat lisänneet merkitystään ja osuuttaan elinkeinoelämässä perinteisen teollisuustuotannon kustannuksella. Sitä vastoin alkutuotannon osuus, johon kuuluvat esimerkiksi maanviljely, metsätalous ja kaivosteollisuus sekä öljy- ja kaasuteollisuus muodostivat vain seitsemän prosenttia maan bruttokansantuotteesta vuonna 2007.

 

Eri provinssien välillä on talouden osalta kuitenkin huomattavia eroja. Luonnonvarojen merkitys on edelleen suuri erityisesti Albertassa ja Brittiläisessä Kolumbiassa. Myös kokonaisviennistä luonnonvarojen osuus muodostaa yhä lähes puolet. Sen sijaan perinteiseen teollisuustuotantoon kasvunsa perustaneet provinssit, kuten esimerkiksi Ontario, ovat kärsineet inflaatiosta kysynnän laskun seurauksena. Kanadan työttömyysprosentti oli 7,2 maaliskuussa 2013.

 

Kanadalla on paljon ulkomaan velkaa, ja sen osuus Bkt:stä on alkanut taas kasvaa huolimatta globaalia taantumaa edeltäneestä laskukaudesta. Vuonna 2012 valtionvelan osuus Bkt:stä oli 84 prosenttia, mikä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi vuonna 1995, kun velan osuus nousi 101 prosenttiin. Silti liittovaltion velka muodostaa edelleen suurimman yksittäisen menon budjettimenoista. Haasteita velkaantumiselle ja talouspolitiikalle aiheuttavat liittovaltiotason ja provinssien finanssipolitiikan yhteensovittaminen.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Kotimaisten markkinoiden ollessa varsin rajoitetut väestön koosta johtuen, ulkomaankaupan merkitys taloudelle korostuu. Tavaroiden ja palveluiden vienti muodostaa hieman yli kolmanneksen Kanadan BKT:stä. Se myös työllistää kolmanneksen kaikista työelämässä olevista. Kasvussa ovat olleet palveluiden ja teollisten keksintöjen vienti, kun taas aiempien päävientituotteiden metallien, energiatuotteiden ja maataloustuotteiden vienti on ollut laskusuunnassa.

 

Kanadan tärkeimmät vientituotteet ovat:

 

  • moottoriajoneuvot
  • teollisuuskoneet
  • lentokoneet
  • telekommunikaatiolaitteet
  • kemikaalit ja lannoitteet
  • selluloosa ja puutavara
  • raakaöljy ja maakaasu
  • sähkö
  • alumiini.

 

Tärkeimmät Kanadaan tuotavat tuotteet puolestaan ovat:

 

  • koneet ja laitteet
  • moottoriajoneuvot
  • raakaöljy
  • kemikaalit
  • sähkö
  • erilaiset kulutustuotteet.

 

Kanadan vauraus perustuu myös hyvin hoidettuihin kauppasuhteisiin ja merkittävään rooliin kansainvälisen tason toimielimissä kuten YK:ssa ja WTO:ssa. Kanadan ulkomaankauppasuhteita hallitsee suhde Yhdysvaltoihin. Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat läheiset monella eri osa-alueella, mutta erityisesti kauppapolitiikassa, sillä molempien maiden viennistä huomattava osuus suuntautuu naapurimaahan. Kanadan ja Yhdysvaltojen välinen kauppa on prosenteilla mitattuna maailman merkittävin kahdenvälinen kauppasuhde. Kanadan viennistä noin 75 prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin. Kahdenvälistä kauppaa ovat edesauttaneet Pohjois-Amerikan kauppasopimukset. Vuonna 1989 solmittu Kanadan ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus (FTA) laajeni Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseksi (NAFTA), jonka allekirjoittivat Kanada, Yhdysvallat ja Meksiko vuonna 1994.

 

Ulkomaankauppa oli pitkään ylijäämäinen, vaikkakin huippuvuosien tasosta on tultu alaspäin. Erityisesti Yhdysvaltojen talousvaikeuksien johdosta Kanadan kauppatase on ollut nyt muutaman vuoden ajan alijäämäinen. Vuonna 2012 tase oli seitsemän miljardia dollaria alijäämäinen. Yhdysvaltojen viennin takkuilemisen lisäksi vientiä on vaikeuttanut erityisesti vahva Kanadan dollari. Talouskriisin jälkimainingeissa Kanadassa on pyritty monipuolistamaan kauppasuhteita ja vähentämään maan riippuvuutta USA:n kaupasta. Viimeisten parin vuoden aikana hallitus on käynnistänyt useita vapaakauppaneuvotteluja muun muassa EU:n, Intian, Japanin ja Tyynenmeren reunavaltioiden kanssa.

 

Yhdysvaltojen kauppasuhteiden lisäksi myös esimerkiksi Kiinan rooli talousviennin ja investointien kohdemaana on kasvussa. Kauppasuhteiden voimistuminen Kiinan kanssa on ollut kasvussa ja Kiina on jo Kanadan toiseksi suurin tuontipartneri 11 prosentin osuudella. Myös EU:n kanssa käytävät kattavat kauppasopimusneuvottelut voivat muuttaa kaupan painopistettä ja vähentää riippuvuutta Yhdysvaltojen kaupasta. Tällä hetkellä EU yhtenäisenä talousalueena on Kanadan toiseksi suurin kauppakumppani (8,3 prosenttia Kanadan viennistä ja 10,4 prosenttia tuonnista), mutta verrattuna Yhdysvaltojen kanssa käytävään kauppaan, kaupan volyymi on huomattavasti vaatimattomampi.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Väestökehitys

  • väkiluku 35 056 064 (tammikuu 2013)
  • väestönkasvu 0,8 prosenttia, väestönkasvu nopeinta Länsi-Kanadassa
    väestön keski-ikä 41,2 vuotta; väestö vanhenemassa, keski-ikä voi ennustusten mukaan nousta 44 vuoteen 2030-luvulla
  • väestön ikäjakauma: 0-14-vuotiaita 15,5 prosenttia, 15–64-vuotiatia 67,6 prosenttia, 65-vuotiaita ja vanhempia 16,8 prosenttia
  • odotettavissa oleva elinikä: miehet 78,9 vuotta, naiset 84,2 vuotta
  • syntyvyys 10,28 / 1000 asukasta kohti
  • imeväiskuolleisuus 4,85 / 1000 elävänä syntynyttä kohti

 

Lähde: Kanadan tilastokeskus 2012

Suurimmat kaupungit asukaslukuineen

  • Toronto (ON), 5 941 500
  • Montreal (QC), 3 957 700
  • Vancouver (BC), 2 463 700
  • Calgary (AB), 1 309 200
  • Ottawa-Gatineau (ON-QC),
    1 273 300
  • Edmonton (AB), 1 230 100
  • Quebec City (QC), 769 600

Ulkomaalaistaustainen väestö

Vuoden 2006 väestönlaskun mukaan Kanadan väestö koostuu yli 200 etnisestä alkuperästä. Kanadan näkyvien vähemmistöjen väkiluku kasvaa vauhdikkaammin kuin väestö kokonaisuudessaan: 27 prosentin kasvu vuodesta 2001 ja 2006 verrattuna kokonaisväestön 5 prosenttiin. Tämä perustuu lähinnä kasvavaan maahanmuuttoon Aasiasta, Afrikasta, Karibialta, Latinalaisesta Amerikasta ja Lähi-idästä. Vuonna 2006 noin 70 prosenttia näkyvästä vähemmistöstä oli syntynyt Kanadan ulkopuolella.

 

Vuonna 2012 Kanada vastaanotti 257 515 maahanmuuttajaa. Maan muuttovoitto on 5.6 maahanmuuttajaa 1000 asukasta kohti. Vuodesta 2001 vuoteen 2006 noin 60 prosenttia maahanmuuttajista saapui Aasiasta (Lähi-itä mukaan lukien). Maahanmuutto Afrikan maista lähes kolminkertaistui 1960-luvulta 2000-luvulle, kun taas päinvastaisesti maahanmuutto Yhdysvalloista laski kolminkertaisesti. Suurin osa maahanmuuttajista asettuu Torontoon, Montrealiin tai Vancouveriin.

 

Kanadassa on kolme maahanmuuttoperustetta:

 

  • perheen yhdistäminen
  • taloudellinen maahanmuutto
  • pakolaisten suojelu

 

Vuosina 2006–2008 turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi 60 prosenttia ja vuonna 2008 tehtiin jopa yli 37 000 hakemusta. Kanadalla on tällä hetkellä noin 60 000 turvapaikanhakijaa odottamassa lopullista päätöstä. Kanadan hidas järjestelmä houkuttelee enemmän turvapaikanhakijoita kuin mikään muu vastaava läntinen demokratia. Järjestelmää uusittiin vuonna 2012 muun muassa laatimalla lista maista, jotka ovat Kanadan mielestä niin sanottuja turvallisia maita ja joiden kansalaiset eivät siten ole oikeutettuja hakemaan turvapaikkaa. Uudistuksen tarkoituksena on vähentää hakemustulvaa ja siten nopeuttaa perusteltujen hakemusten käsittelyaikoja. Uudistus astui voimaan joulukuussa 2012. Vuoden 2013 alussa tehdyn selvityksen mukaan uusien turvapaikkahakemusten määrä/viikko oli laskenut alle puoleen edellisen vuoden keskimääräisestä tasosta.

 

Tiukentuneista säädöksistä huolimatta Kanada on edelleen yksi maailman suurimmista maahanmuuttajien vastaanottajamaista. Väestön ikääntyessä taloudellinen maahanmuutto on tärkeässä asemassa työvoiman lisäämiseksi. Kanadassa on käytössä pistejärjestelmä, jossa tulijan on sijoituttava riittävän hyvin ikää, kielitaitoa, koulutusta, työkokemusta, työmahdollisuuksia ja sopeutumista mittavalla asteikolla saadakseen pysyvän opiskeluluvan. Pistejärjestelmä uusittiin kesällä 2012 suuntaan, joka entisestään suosii nuoria, kielitaitoisia (englanti tai ranska) ja koulutettuja hakijoita. Maahanmuutosta pyritään siis tekemään yhä työperäisempää ja kohdistetumpaa.

OECD arvioi, että 1,1 miljoonaa Kanadassa syntynyttä asui muissa OECD-maissa vuonna 2000. Yhdysvallat on suurin kanadalaisia vastaanottava maa, sillä 82 prosenttia maasta muuttajista asui Yhdysvalloissa vuonna 2000. Myös Iso-Britannia ja Australia ovat suosittuja muuttokohteita kanadalaisille.

Uskonto

Kanadassa ei ole valta- eikä valtionuskontoa. Väestöstä 71 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin, joista roomalaiskatolisia noin 43 prosenttia ja protestantteja 23 prosenttia. Luterilaisia on 2 prosenttia. Suuren maahanmuuton takia kirkko- ja uskontokuntia on suuri määrä. Juutalaisia on 1.2 prosenttia ja muslimeita 1.9 prosenttia. Muslimien määrä on jatkuvasti kasvussa. Kirkkoihin ja uskontokuntiin kuulumattomia on 16 prosenttia väestöstä.

Kielet

Kanada on kaksikielinen maa, jonka virallisia kieliä ovat englanti ja ranska. Kanadassa noudatetaan virallisen kaksikielisyyden mallia, mikä tarkoittaa, että sekä englannilla että ranskalla on lailla taattu asema kaikissa virallisissa instituutioissa kuten oikeudessa ja hallintovirastoissa.

 

Suurin osa kanadalaisista puhuu äidinkielenään englantia, mutta ranskan kielellä on vahva asema erityisesti Quebecin provinssissa, joka on ainut virallisesti ranskankielinen provinssi. Muissa provinsseissa englanti on virallisena kielenä lukuun ottamatta New Brunswickia, joka on ainut virallisesti kaksikielinen provinssi. Yhteensä englanninkielisten osuus on 58 prosenttia ja ranskankielisten osuus 22 prosenttia väestöstä. Valtaosa puhuu vain toista virallisista kielistä. Väestöstä 68 prosenttia puhuu vain englantia ja 13 prosenttia vain ranskaa. Molempia kieliä puhuu vajaa viidennes kanadalaisista. 

 

Kielikysymys on aiheuttanut Kanadassa kiivasta väittelyä, mutta tällä hetkellä tilanne on suhteellisen vakaa nykyisen hallituksen tunnustettua Quebecille laajan itsemääräämisoikeuden. Vuonna 1995 Quebecin itsenäistymisestä järjestettiin kansanäänestys, joka oli äärimmäisen tiukka, mutta jonka tuloksena Quebec kuitenkin säilyi osana Kanadaa.

Lisää liite

Oikeusjärjestelmä

Hallintojärjestelmän johdosta Kanadalla on monitahoinen ja monimutkainen oikeusjärjestelmä. Niin liittovaltio kuin provinssit ja territorioiden tuomioistuimet tuottavat sekä lakia että jakavat keskenään oikeushallinnollisia tehtäviä.

 

Kanadassa on neljä oikeusastetta. Provinssien ja alueelliset tuomioistuimet käsittelevät suurimman osan oikeustapauksista. Toisella asteella toimivat provinssien ja alueelliset ylemmät tuomioistuimet käsittelevät vakavammat rikokset ja alemman asteen valitukset. Samalla oikeusasteella, mutta eri vastuualueella, toimii liittovaltion tuomioistuin. Kolmannella asteella toimivat niin provinssien ja alueelliset hovioikeudet että liittovaltion hovioikeus. Ylimmällä oikeusasteella toimii korkein oikeus (Supreme Court).

 

Transparency Internationalin mukaan vuonna 2012 Kanada oli maailman yhdeksänneksi vähiten korruptoitunut maa jaetulla sijalla Alankomaiden kanssa. Suomi oli jaetulla ykkössijalla.

 

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Kansainvälisesti vertailtuna Kanadan koulutustaso on korkea, ja maan koulutusjärjestelmä on kattava. Lukutaidottomuutta ei juuri esiinny. Toisen asteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on Kanadassa korkein OECD-maista ja yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus kuudenneksi korkein verrattaessa muihin OECD-maihin. Vuoden 2006 väestölaskennan mukaan kuudella kymmenestä 25–64-vuotiaasta kanadalaisesta oli jokin toisen asteen jälkeinen tutkinto.

 

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut aiempiin vuosiin verrattuna huomattavasti. Vuonna 2006 korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 24 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Maahanmuuttajaväestön keskuudessa korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on vielä korkeampi, sillä vuonna 2006 työikäisistä maahanmuuttajista 32 prosenttia oli suorittanut korkeakoulututkinnon.

 

Kanada on pärjännyt PISA–vertailussa hyvin sijoittuen tasaisesti kymmenen kärkimaan joukkoon. Provinssien välillä on kuitenkin jonkin verran eroja: parhaat tulokset saadaan Albertassa, Brittiläisessä Kolumbiassa, Ontariossa ja Québecissä.

Lisää liite

Yhteiskuntaolot

Kanadan työttömyysaste oli 7,2 prosenttia maaliskuussa 2012. Työttömyysaste on pysynyt tasaisesti 7-8 prosentin tienoilla Kanadan elvyttyä globaalista talouden lamasta, joka nosti työttömyyden vuosien 2007 ja 2008 noin 6 prosentin asteelta pahimmillaan lähes 10 prosenttiin vuonna 2009. Hallituksen talousstrategian tärkein komponentti onkin työpaikkojen suojeleminen ja uusien luominen. Työllisyyden kasvua johtavat yli 25-vuotiaat miehet ja nuoret, kun taas naisten työllisyys on säilynyt lähestulkoon samana.
 
Yli 65-vuotiaiden osuus Kanadan väestöstä on yli kaksinkertaistunut viimeisten 35 vuoden aikana. Tällä hetkellä se on lähes 17 prosenttia kokonaisväestöstä. Yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä on myös kasvussa. Tällä kasvavalla väestön osuudella tulee olemaan suuri vaikutus maan työvoiman rakenteeseen ja eläkejärjestelyihin.
 
Kanadan eläkejärjestelmä CPP on maksuihin perustuva ansiosidonnainen sosiaaliturvaohjelma. Se on toinen kahdesta tärkeimmästä julkisen eläketulon järjestelmästä. Toinen on OAS eli Old Age Security. Muut järjestelmät ovat yksityisiä, joko työnantajan tukemia tai henkilökohtaisia säästöohjelmia. CPP-ohjelman mukaan jokaisen 18 vuotta täyttäneen työllistyneen tulee sijoittaa määrätty summa tuloistaan kansallisesti hallinnoituun eläkejärjestelmään. Tätä järjestelmää hallinnoi sama liittovaltion yksikkö kaikissa provinsseissa paitsi Quebecissä, jossa on oma eläkejärjestelmä QPP.

 


Vähemmistöihin suhtautuminen


Kanadassa on yli 200 etnistä alkuperää. Vuoden 2006 väestönlaskennassa vain kolmannes väestöstä mainitsi Kanadan alkuperänään joko yksin tai muun alkuperän kanssa. Kanadaan kohdistuu suurta maahanmuuttoa ja väestön kirjavuus on arkipäivää. Maahanmuuttajat kokevat Kanadan lähes yhtä turvallisena kuin maan syntyperäinen väestö. Vuonna 2004 ulkomaalaista syntyperää olevasta väestöstä 93 prosenttia totesi kokevansa maan turvallisena ja samaan päätyi 95 prosenttia syntyperäisestä väestöstä.
 
Kanada on tukenut maahan tulleiden etnisten ryhmien omaleimaisuuden säilyttämistä niin sanotulla monikulttuurisuuspolitiikalla ja kohtuullisen mukautumisen periaatteella. "Monikulttuurilain" nojalla muun muassa suomalaiset siirtolaiset saavat tukea esimerkiksi suomenkielisen opetuksen järjestämiseen.
 
Kanadan perusoikeuskirjan 15. kappale (Canadian Charter of Rights and Freedoms) suojaa seksuaalivähemmistöjä syrjinnältä kanadalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Kanadalla on myös maahanmuuttolainsäädäntö, joka tunnistaa seksuaalivähemmistöjen parisuhteet maahanmuuton perusteena.

Kulttuuri

Kanadan kulttuuriin on historiallisesti vaikuttanut eurooppalainen kulttuuri ja traditio, erityisesti englantilaisen ja ranskalaisen siirtolaisuuden myötä. Ajan myötä elementtejä niin maahanmuuttajien kuin alkuperäisväestön perinteistä on sulautunut kanadalaiseen valtavirran kulttuuriin. Maan kulttuuriin yhtenä vahvana vaikuttajana on myös naapurimaa Yhdysvallat.

 

Kanadan hallitus toimii merkittävästi kulttuurisena vaikuttajana niin erinäisten ohjelmien, lakialoitteiden kuin instituutioiden kautta. Hallitus on perustanut omia mediayrityksiä edistämään kanadalaista kulttuuria ja traditiota kuten CBC (Canadian Broadcasting Corporation) ja NFB (National Film Board of Canada). Hallitus on myös ryhtynyt kanadalaisen kulttuurin suojelutoimiin asettamalla laillisia vähimmäismääriä kanadalaisen tuotannon näkyvyyteen eri medioissa. Hallitus päättää myös kulttuuripolitiikasta ja rahoittaa aktiivisesti kulttuuritoimintaa.

Kuvataide

Kuvataide on yksilöitynyt ja persoonallistunut historiallisesta eurooppalaisista trendeistä, joita Kanadan ensimmäiset kuvataiteilijat seurasivat. Maisemamaalaukseen keskittynyt ryhmä Group of Seven kehitti ensimmäisen selvästi kanadalaisen maalaustyylin. Abstrakti taideryhmä Group of Eleven on vaikuttanut vahvasti moderniin taiteeseen. Inuiittien mursunluu- ja vuolukiviveistokset ovat rikastuttaneet Kanadalaista muotoilua. Tunnettuja kanadalaisia kuvataiteilijoita ovat mm. Pierre Le Ber, Thomas Davies, William Berczy, Group of Seven, Emily Carr, David Milne, Jean-Paul Riopelle, Harold Town, Michael Snow, Janet Cardiff, George Bures Miller.

Kirjallisuus

Kirjallisuus on usein luokiteltu englanninkieliseen ja ranskankieliseen kirjallisuuteen sekä alueeseen tai provinssiin. Kielestä ja alueesta huolimatta kanadalaisen kirjallisuuden yleiset teemat ovat suhtautuminen luontoon ja rajaelämään sekä Kanadan asemaan maailmassa. Kanadalainen identiteetti on hyvin sitoutunut kirjallisuuteen. Tunnettuja kanadalaisia kirjailijoita ovat mm. Margaret Laurence, Michael Ondaatje, Robertson Davies, Stephen Leacock, Alistair MacLeod, Antonine Maillet, Margaret Atwood, Yann Martel, Rawi Hage, Carol Shields

 

Kanadalaiset kirjailijat ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Vuonna 1992 ensimmäinen kanadalainen, Michael Ondaatje, voitti Man Booker-palkinnon teoksellaan Englantilainen Potilas.

Musiikki

1600-luvulta alkaen Kanada on luonut perusteellisen musiikin infrastruktuurin, joka kattaa niin kirkkosalit, kamarihallit, konservatoriot, akatemiat, esittävien taiteiden keskukset, levy-yhtiöt, radiokanavat kuin television musiikkikanavat. Kanada on tuottanut paljon kansainvälisesti menestyviä muusikkoja, joita juhlitaan kansallisessa Juno Awards – palkintotilaisuudessa. Maassa on perinteisesti järjestetty myös kesäisin kansanmusiikkijuhlia, joista tunnetuin on Winnipeg Folk Festival.

 

Tunnettuja kanadalaisia musiikkialan vaikuttajia ovat Calixa Lavallée (kansallislaulun säveltäjä), Murray Adaskin (viulisti, säveltäjä), Leonard Cohen (säveltäjä), Guy Lombardo (big band-jäsen), Oscar Peterson (jazz-pianisti), Hank Snow (country-muusikko), Paul Anka (artisti), Neil Young (artisti), Rush (yhtye), Bryan Adams (artisti), Celine Dion (artisti), Shania Twain (artisti), Alanis Morissette (artisti), Sarah MacLachlan (artisti).

Elokuvat

Elokuva-ala on kehittynyt Kanadassa erittäin tarmokkaaksi, tuottaen useita tunnettuja elokuvia, näyttelijöitä ja käsikirjoittajia. Kanadalaiset ovat olleet merkittävästi mukana Hollywoodissa kehittämässä elokuvateollisuutta 1900-luvulta alkaen, mutta usein nämä eivät saa ansaitsemaansa tunnustusta nimenomaan kanadalaisena saavutuksena.

 

Kanadassa kuvataan ja toteutetaan useita Hollywood-elokuvia. Maa (erityisesti Vancouver) tunnetaan elokuvateollisuuden alalla lempinimikkeellä North Hollywood (Pohjois-Hollywood). Myös kanadalaiset TV-tuottajat ovat niittäneet mainetta erityisesti sci-fin alalla maineikkaiden tv-sarjojen kuten X-Files ja Smallville ansiosta.

 

Tunnettuja kanadalaisia elokuva-alan vaikuttajia ovat mm. David Cronenberg (ohjaaja), Paul Haggis (ohjaaja), James Cameron (ohjaaja), Seth Rogen (käsikirjoittaja), Jim Carrey (näyttelijä), Michael J. Fox (näyttelijä), Keanu Reeves (näyttelijä), Donald Sutherland (näyttelijä).

Media

Televisio, sanoma- ja aikakausilehdet ovat pääosin voittoa tavoittelevia yrityksiä, joiden tuotanto perustuu mainontaan ja tilaukseen. Tästä huolimatta media-alat tarvitsevat valtion toimenpiteitä pysyäkseen kannattavina. Hallitus muun muassa säätelee ulkomaisen kilpailun mahdollisuuksia päästä kansalliseen mediaan. Televisioalalla vahva toimija on valtion rahoittama CBC, joka operoi tv- ja radiokanavia niin englanniksi kuin ranskaksi. Tietyillä provinssihallituksilla on myös omia TV-yhtiöitä.

 

Kanadassa on neljä suurta yksityistä TV-yhtiötä. Englanninkieliset CTV ja Global näkyvät koko maassa sekä ranskankieliset TVA ja V näkyvät kaapelittomasti vain Quebecissä.

 

Digitaalinen televisio on kehittyvä teknologia Kanadassa. Vaikka jotkut TV-kanavat ovat jo alkaneet digitaalisiin tv-lähetyksiin analogisten ohella, ei tekniikka ole vielä yhtä laajalle levinnyt kuin naapurimaassa Yhdysvalloissa. Digitaalisia lähetyksiä on tällä hetkellä vain suurimpien kaupunkien alueella eikä digitelevisioita ole vielä laajalti kotitalouksissa. Digiaikaan siirtymisen takarajaksi on määrätty 31. elokuuta 2011.

 

Kanadalla on kaksi suurta kansallista sanomalehteä: The Globe and Mail ja The National Post. Le Devoir on vastaava kansallinen ranskankielinen sanomalehti, jonka jakelu ja lukijakunta keskittyvät lähinnä Quebeciin. Kokonaislevikiltään suurin sanomalehti on Toronto Star kun taas suurin lukijakunta asukasta kohti on Windsor Starilla. Suosittuja ovat myös kaupunkikohtaiset päivä- ja viikkolehdet.

 

Internetin käyttö on Kanadassa yleistä, erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa. Internetiä käyttää lähes päivittäin 96 prosenttia 16–24 vuotiaista. Suurimmat kahvilaketjut tarjoavat ilmaisen Internet-yhteyden. Kahvilassa kannettavan tietokoneen ääressä istuvat ovat tuttu näky kanadalaisessa katukuvassa.

Lisää liite

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan merkitys Kanadassa on vahva osa demokratiaa. Erilaisten kansalaisjärjestöjen ja yhden asian liikkeiden kautta monet osallistuvat politiikkaan ohi puoluetoimijoiden. Erilaisia sosiaalisia liikkeitä ovat olleet muun muassa rasismin vastainen aboriginaalien asioita ajavan liikkeen nousu 1900-luvun puolivälissä, hiv/aids-liike, seksuaalisten vähemmistöjen etuja ajavat liikkeet sekä erityisesti viime vuosina voimistunut globalisaation vastainen kansalaistoiminta ja vihreän liikkeen voimistuminen.

 

Muita intressiryhmiä, joilla on omia järjestöjään ovat muun muassa maanviljelijät, rauhan puolustajat, liike-elämän toimijat, työntekijäjärjestöt, feministiset liikkeet sekä erilaiset ympäristöjärjestöt. Monet ihmiset toimivat aktiivisesti jossakin järjestössä tai jonkin yhden asian liikkeen puolesta tai lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen tai järjestötyöhän. Erilaiset tempaukset, joilla kerätään varoja jollekin tietylle kohteelle, ovat yleisiä. Huolimatta siitä, että monilla järjestöillä on käytössään hyvin toimivat verkostot ja myös taloudellisia resursseja, kansallistason politiikkaan kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on harvoin ollut valtaa ohi poliittisten puolueiden.

Lisää liite

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomella ja Kanadalla on paljon yhteistä niin kielipolitiikan, hallinnon kuin maantieteen ja luonnonvarojen alalla. Molemmat maat ovat innovatiivisia huipputeknologian yhteiskuntia ja maat omaavat yhteisiä arvoja muun muassa sisäpolitiikassa, kehitysyhteistyössä, ihmisoikeuksien ja ympäristöasioiden osalta.

 

Maat tekevät paljon yhteistyötä eri aloilla ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:ssa, WTO:ssa ja OECD:ssa. Maat ovat ETYJ:n ja Arktisen neuvoston jäseniä. Suomi ja Kanada ovat molemmat myös aktiivisia kansainvälisen rauhanturvaamisen alalla.

 

Koulutuksen ja kulttuurin alalla maiden välillä on merkittävää ja yhä aktiivisempaa yhteistyötä. Suomalaiset ja kanadalaiset yliopistot tarjoavat vastavuoroisia etä- ja vaihto-ohjelmia. Erityisesti Albertan provinssin kanssa Suomella on ollut yhteistyötä myös lukio- ja ammattikoulutasolla.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen ja Kanadan taloudet toimivat jo maantieteestä johtuen paljolti samoilla aloilla. Sekä Suomessa että Kanadassa on vahva metsäteollisuus sekä metalli- ja konepajateollisuutta. Maat ovat näin ollen kilpailijoita maailmanmarkkinoilla.
 
Viime vuosina Kanadan vienti Suomeen on kasvanut huomattavasti voimakkaammin kuin Suomen vienti Kanadaan. Silti Suomen vienti Kanadaan on huomattavasti suurempaa kuin tuonti Kanadasta. Yhdysvaltojen läheisyys ja Nafta-vapaakauppasopimus helpottaisivat suomalaisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa myös Kanadan puolelle. Toistaiseksi suomalaisyritykset eivät ole hyödyntäneet täysin Kanadan tarjoamia mahdollisuuksia vaikka se tarjoaisi vauraana ja kehittyneenä taloutena paljon yhteistyömahdollisuuksia.
 
Tällä hetkellä tärkeimpiä sekä vienti- että tuontituotteita Kanadan ja Suomen välillä ovat

 

  • koneet,
  • laitteet,
  • kuljetusvälineet ja
  • poltto- ja voiteluaineet.

 

Kanadasta tuodaan Suomeen myös paljon malmeja. Vuonna 2012 Suomen vienti Kanadaan oli 595 miljoonaa euroa ja tuonti Kanadasta Suomeen 340 miljoonaa euroa. Suomalaisyritykset ovat perinteisesti investoineet Kanadaan merkittävästi enemmän kuin kanadalaisyritykset Suomeen. Perinteisesti kanadalaiset ovat investoineet Suomessa kaivosteollisuuteen.
 
Loppumetreillä olevat EU:n ja Kanadan väliset neuvottelut laajasta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) johtavat toteutuessaan siihen, että lähes kaikki Suomen vientituotteet tulisivat Kanadassa tuonnin vapautumisen piiriin.

Kulttuurisuhteet

Kiinnostus suomalaista kulttuuria kohtaan on Kanadassa tasaisen aktiivista. Angry Birds-ilmiö jatkaa valtavaa suosiotaan, jonka lisäksi kiinnostus myös muita suomalaisia mobiili- ja tietokonepelejä kohtaan on selvässä nousussa. Suomalainen elokuvataide on vuosittain myös hyvin edustettuina Hot Docs – dokumenttielokuvafestivaaleilla ja TIFF – elokuvafestivaaleilla Torontossa. Musiikista erityisesti suomalaiset metalliyhtyeet kiertävät paljon Kanadaa. Suosiosta kertoo konserttien kasvava määrä.

 

Aktiivinen urheilukulttuuri, erityisesti jääkiekko, on Kanadaa ja Suomea ehdottomasti eniten yhdistävä tekijä. Suomalainen jääkiekko ja NHL:n suomalaispelaajat tunnetaan hyvin Kanadassa.

 

Kanadalaiset televisio-ohjelmatuottajat ja journalistit ovat usein kiinnostuneita suomalaisesta teknologiasta ja innovaatiosta sekä Suomen matkailusta. Discovery Channelilla esitettiin Daily Planet Goes To Finland – reportaasi marraskuussa 2009, joka keräsi avausiltanaan 250 000 katsojaa. Myös kanadalaiset sanomalehdet esittelevät säännöllisesti suomalaisia kaupunkeja, pääasiassa Helsinkiä, ja Suomen Lappia kiehtovina matkailukohteina.

Lisää liite

Suomalaiset, suomen kieli

Suomalaistaustaisten kokonaismäärä Kanadassa on noin 130 000 henkilöä vuoden 2006 väestölaskennan mukaan. Näistä pelkästään suomalaistaustaisten osuus oli noin 30 000 ja monitaustaisten osuus noin 115 000. Lukumääräisesti eniten suomalaistaustaisia kanadalaisia tai suomalaisia maahanmuuttajia asuu Ontariossa. Siellä asuu yli puolet suomalaistaustaisesta väestöstä eli noin 73 000 henkilöä. Kaupunkikohtaisesti suomalaisia on eniten Torontossa, Vancouverissa ja erityisesti Pohjois-Ontarion alueella Sudburyssa, Timminsissä, Thunder Bayssa ja Sault Ste Mariessa.

 

Suomalaisia ja Kanadan suomalaisia palvelee kattava verkosto suomalaisia yhteisö- ja kulttuurijärjestöjä. Järjestöt ylläpitävät myös suomenkielisiä sanomalehtiä:

  • Kanadan Sanomat on Toronton kanadansuomalaisten julkaisema ja riippumaton, kerran viikossa ilmestyvä päivälehti, jonka levikki on noin 3000. 
  • Länsirannikon uutiset on Vancouverissa kerran viikossa ilmestyvä lehti, jonka levikki on noin 1000.

 

Suomi-toiminta on varsin aktiivista ja kaupungeissa, joissa on suomalaisia. Suomalaisille tai Suomesta kiinnostuneille löytyy myös järjestötoimintaa. Lisäksi Kanadassa toimii myös Suomi-kouluja, joissa lapset voivat harjoitella suomen kieltä ja joissa opetetaan myös suomalaista kulttuuria Kanadassa syntyneille suomalaisille tai Kanadaan muuttaneiden perheiden lapsille. Kanadansuomalaiset järjestävät vuosittain suurjuhlat, jonne kokoontuu suomalaistaustaista väkeä eri puolilta Kanadaa. Suurjuhlat tarjoavat suomalaista kulttuuria ja mahdollisuuden verkostoitua muiden suomalaistaustaisten kanssa.

 

Kanadassa on kaksi yliopistoa, jotka tarjoavat Suomeen liittyviä opintoja. Toronton yliopistossa on Suomi-aiheinen koulutusohjelma ja professuuri ja Lakeheadin yliopistossa Thunder Bayssa on Suomi-opintojen professuuri.

 

Lisää ajankohtaista tietoa Kanadan Suomi-toiminnasta löytyy muun muassa kanadansuomalaisten sanomalehtien sekä Canadian Friends of Finlandin verkkosivuilta:

 

Sopimukset

Suomen ja Kanadan väliset kahdenväliset sopimukset

14.12.1923

02.12.1948

Suomen ja Ison-Britannian välisen kauppa- ja merenkulkusopimuksen 23. artiklan 2. kohdan soveltaminen

29/1923

40/1925

34/1948

31.03.1933

Sopimus postiosoitusten vaihdosta

 

17.4.1948 Sopimuksen uusiminen

12/1994

 

9/1948

11.08.1933

Sopimus oikeudellisesta menettelystä siviili- ja kaupallisluontoisissa asioissa

 

17.4.1948 Sopimuksen uusiminen

3/1934

5/1936

 

9/1948

09.12.1958

Viisumivapaussopimus

32/1958

05.06.1963

Sopimus kauppa-alusten mittakirjojen tunnustamisesta

30/1963

09.09.1966

Sopimus sopimusvaltioiden vastavuoroisesta vapauttamisesta diplomaattiselle edustustolle ostettujen ja vuokrattujen kiinteistöjen tai asunto-osakkeiden leimaverosta

36/1966

05.03.1976

Suomen ja Kanadan välillä siirrettyjen ydinmateriaalien, laitteiden, laitoksien ja tietoaineiston käyttöä koskeva sopimus

 

Sopimuksen soveltamisesta tehdyt sopimukset

08.06.1984

22.11.1991

21.12.1995

42-43/1976

 

 

 

 

43/1984

6/1992

2/1996

21.06.1978

Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus

6/1985

28.10.1986

30.10.1986

Sosiaaliturvasopimus ja Québecin kanssa tehty sosiaaliturvasopimusjärjestely

 

02.11.1994 Pöytäkirja sosiaaliturvasopimuksen muuttamisesta

12.07.1995 Québecin kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimusjärjestelyn muutos

5-6/1988

11/1988

 

97-98/1996

 

97-98/1996

69/1998

17.01.1989

Virkamiesten perheenjäsenten työskentelyä koskeva sopimus

12/1989

28.05.1990

Sopimus Suomen ja Kanadan alueiden välisestä ja niiden kautta edelleen tapahtuvasta lentoliikenteestä

 

01.09.1999 Muutossopimus

16/1992

 

 

102/1999

28.05.1990

Sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

80-81/1992

02.07.1990

Elatusapujen perintään liittyvät vastavuoroisuusjärjestelyt Ontarion kanssa

33/1990

31.03.1998

Elokuva- ja televisioalan yhteistuotantosopimus

24/1999

Vierailut

  • Kanadan terveysministeri, Arktisen neuvoston puheenjohtaja Leona Aglukkaqin vierailu Suomessa 17.-18.1.2013
  • Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin vierailu Ottawassa 25.-29.9.2012
  • Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen vierailu Torontossa ja Calgaryssa 4.-9.3.2012
  • Presidentti Martti Ahtisaaren vierailu Calgaryssä 8.-12.6.2011
  • Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannonin vierailu Suomessa 16.-17.9.2010
  • Tasavallan presidentti Tarja Halosen vierailu Vancouverissa 21.2. – 1.3.2010
  • Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vierailu Vancouverissa 11.–19.2.2010
  • Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen vierailu Vancouverissa, Calgaryssa ja Torontossa 12.–18.2.2010
  • Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin vierailu Ottawassa ja Vancouverissa 10.–15.2.2010
  • Opetusministeri Henna Virkkusen vierailu Calgaryssa 31.8. - 4.9.2009
  • Kanadan parlamentin alahuoneen puhemiehen Peter Millikenin vierailu Suomessa 18. - 22.5.2009
  • Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan vierailu Ottawassa ja Brittiläisessä Kolumbiassa 31.5. - 6.6.2008
  • Kanadan luonnonvarainministeri Gary Lunnin vierailu Suomessa Olkiluodossa elokuussa 2007
  • Eduskunnan puhemies Paavo Lipposen vierailu Kanadassa 29.10.–4.11.2005
  • Ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäen vierailu Ottawassa 17.–19.1.2004
  • Kanadan kenraalikuvernööri Adrienne Clarksonin valtiovierailu Suomessa 6.–10.10.2003

Historia

Vaikka Suomi itsenäistyi vasta 6. joulukuuta 1917, varhaisimmat yhteydet Suomen ja Kanadan välillä solmittiin jo Suomen ollessa osa Ruotsi-Suomen kuningaskuntaa ja sittemmin Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Ensimmäisen maailmansodan aikana suomalaissiirtolaiset osoittivat lojaalisuuttaan Kanadalle tarjoutumalla palvelemaan Kanadan asevoimissa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet, myös Iso-Britannia dominioineen, tunnustivat Suomen itsenäisyyden ulkoministerien neuvostossa Pariisissa 3. toukokuuta 1919. Vastaitsenäistyneessä Suomessa tunnustettiin hyvien Kanadan-suhteiden ja maan kasvavan suomalaissiirtolaisväestön merkitys.

 

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30. marraskuuta 1939 sota nousi Kanadassa heti otsikoihin. Yleinen mielipide tuki vahvasti "urhoollista Suomea". Noin 250 suomalaissiirtolaista lähti Kanadasta puolustamaan Suomea ja he liittyivät "amerikkalaislegioonaan”.

 

Suomen ja Kanadan väliset suhteet viilenivät kevään ja kesän 1941 aikana Suomen yhteistyön lisääntyessä Kanadan vihollismaan Saksan kanssa. Britannian Helsingin-edustusto, joka hoiti myös Kanadan etuja Suomessa, suljettiin 1. elokuussa 1941. Viikkoa myöhemmin Suomen konsulaatit Kanadassa määrättiin suljettaviksi. Neuvostoliitto painosti Isoa-Britanniaa julistamaan sodan Suomea vastaan. Iso-Britannia puolestaan painosti Brittiläistä kansainyhteisöä liittymään sodanjulistukseen. Kanada oli aluksi vastahakoinen julistamaan sotaa Suomelle. Lopulta, 6. joulukuuta 1941 Suomen itsenäisyyspäivänä, Iso-Britannia julisti sodan Suomea vastaan. Kanada seurasi päivää myöhemmin.

 

Saksan antauduttua toukokuussa 1945 Suomen ja Kanadan suhteet alkoivat palautua normaaleiksi. Syyskuussa 1945 Kanada poisti vaatimuksen suomalaisten rekisteröitymisestä ja joulukuussa pienten avustuserien sekä henkilöpostin kuljetus Suomeen jatkui. Pariisin rauhansopimus ratifioitiin Kanadan parlamentissa 19. syyskuuta 1947 ja Suomen vihollisstatus kumottiin. Diplomaattiset suhteet palautettiin 21. marraskuuta 1947.

 

Sodanjälkeisellä kaudella siirtolaisuus Suomesta Kanadaan lisääntyi jälleen. Sotaa edeltävän kauden hyvät suhteet maiden välillä palautuivat ennalleen. Matkailu lisääntyi, ja vuoden 1959 alussa viisumivaatimukset poistettiin. Vuonna 1960 Suomen Ottawan-lähetystö muuttui suurlähetystöksi ja Artturi Lehtinen (1959—1964) nimitettiin suurlähettilääksi. Vuotta myöhemmin Kanada avasi suurlähetystön Helsingissä ja sen johtoon tuli suurlähettiläs John Harrison Cleveland.

 

Siitä lähtien maiden väliset suhteet ovat kukoistaneet niin yhteisissä YK-tehtävissä ulkomailla, urheilu-, taide-, tiede- ja opiskeluvaihdossa, lisääntyneessä kaupassa kuin virallisissa kulttuuri-, talous-, sosiaali- ja poliittisissa sopimuksissakin.

Historia

Kanadan ensimmäisiä asukkaita olivat intiaanit, jotka tulivat Pohjois-Amerikkaan Beringin salmen yli 10 000 – 20 000 vuotta sitten. Myös viikinkien tiedetään käyneen alueella 1000-luvulla, mutta pysyvää eurooppalaista asutusta ei vielä tuolloin muodostunut. Ensimmäiset pysyvästi Kanadaan asettuneet eurooppalaiset saapuivat St. Lawrence-väylän varteen 1600-luvulla, vaikka eurooppalaisia tutkimusmatkailijoita oli käynyt alueella jo 1530-luvulla.

 

Ranskalaiset perustivat 1600-luvun alussa Uuden Ranskan nykyisen Quebecin provinssin alueelle. Vuonna 1763 Ranska joutui kuitenkin luovuttamaan seitsenvuotisen sodan seurauksena Pohjois-Amerikassa sijaitsevat siirtomaansa Britannialle lukuun ottamatta pieniä St Pierre ja Miquelon-saaria New Foundlandin etelärannikon edustalla.  
 
Britannian parlamentti hyväksyi British North America Actin 1. heinäkuuta vuonna 1867 ja sillä luotiin pohja Kanadan suvereniteetille. Sopimus kuitenkin sisälsi huomattavia rajoituksia autonomialle. Sopimus yhdisti neljä provinssia: Ylä-Kanadan ja Ala-Kanadan (nykyiset Ontario ja Quebec), Nova Scotian ja New Brunswickin. Myöhemmin Kanadaan liittyivät provinsseina Prinssi Edwardin saari, Brittiläinen Kolumbia, Manitoba, Saskatchewan, Alberta ja viimeisenä Newfoundland ja Labrador vuonna 1949. Lisäksi Kanadaan kuuluu kolme territoriota: Yukon, Luoteisterritoriot ja Nunavut. Nunavut luotiin vuonna 1999 lohkaisemalla Luoteisterritorioista inuiittien asuttamat territorion itäosat.

 

Britannialla oli pitkään valtaa Kanadan politiikkaan. Vuonna 1931 allekirjoitettu Statute of Westminster teki Kanadasta kuitenkin käytännössä itsenäisen valtion. Siihen asti kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisut Kanadan osalta tehtiin Lontoossa. Ennen sopimuksen voimaantuloa Kanada oli kuitenkin jo avannut ensimmäiset ulkomaan lähetystönsä, joista ensimmäinen avattiin Yhdysvalloissa 1927.

 

Englannin kuningattaren asema valtion muodollisena päämiehenä muuttui lopullisesti, kun Kanadan perustuslaki ”kotiutettiin” ja maan asema itsenäistä politiikkaa harjoittavana valtiona vahvistettiin 17. huhtikuuta 1982. Nämä muutokset merkitsivät sitä, että lakeja ei enää lähetetty Britannian parlamentin vahvistettaviksi edes muodollisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija on kuitenkin edelleen Kanadan valtionpäämies, kuten muissakin nykyisissä Brittiläisen kansainyhteisön maissa kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

 

Quebecin asema sen ajoittaisine separatistisine pyrkimyksineen on tuonut Kanadan historiaan erityispiirteensä. Kun perustuslakia vuonna 1982 muutettiin, Quebec ei allekirjoittanut sitä. Quebecin allekirjoituksen saamiseksi laadittiin erillinen Meech Lakenin sopimus, johon sisältyi maininta Quebecistä ”erillisenä yhteisönä”. Meech Lakenin sopimus kuitenkin kaatui vuonna 1990 New Foundlandin vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen perustuslakia yritettiin muuttaa kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä niin kutsutulla Charlottetownin sopimuksella. Sopimus kuitenkin äänestettiin kumoon kansanäänestyksessä 1992. Vuonna 1995 äänestettiin puolestaan Quebecin itsenäisyydestä, mutta itsenäisyyttä kannattaneet hävisivät äärimmäisen tiukoissa vaaleissa itsenäisyyttä vastustavien voitettua vaalit 50,6 prosentin enemmistöllä.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Kanada sijaitsee Pohjois-Amerikan mantereen pohjoisosassa ja sillä on valtakunnan rajaa ainoastaan Yhdysvaltojen kanssa.

Asuminen, asunnot

Kanadassa noin 35–50 prosenttia tuloista menee asumiseen sähkö, lämmitys, puhelinpalvelut ja vesi mukaan luettuna. Useat uudet tulokkaat vuokraavat asunnon kuukausiperusteisesti. Vuokrahinnat vaihtelevat kaupunkien ja provinssien välillä. Huoneen vuokran hinnat ovat alkaen 350 Kanadan dollaria kuukaudessa ja kerrostaloasunnon tai talon vuokrat ovat alkaen 2000 Kanadan dollaria kuukaudessa. Asuminen saattaa olla edullisempaa suurkaupunkien ulkopuolella. Maahanmuuttopalvelusta voi kysyä apua sopivan asunnon löytämiseen.

 

Talon ostaminen edellyttää usein lainan ottoa, useimmat pankit edellyttävät vähintään 10 prosenttia asumuksen hinnasta käsirahana. Lainanlyhennysten lisäksi yleensä tulee maksaa kiinteistöveroa ja kotivakuutusta. Osakehuoneistoa eli condominiumia ostaessa tulee varautua myös ylläpitokuluihin.

Autot

Autojen hinnat ovat Kanadassa huomattavasti edullisemmat kuin Suomessa. Autojen huoltohinnat puolestaan ovat Suomen hintojen tasolla. Tieliikennelainsäädäntö on tiukka erityisesti alkoholin ja ylinopeuksien suhteen. Katsastuksen osalta puolestaan käytäntö on Suomeen verrattuna väljä. Yleensä auton katsastuksen joutuu suorittamaan vasta myyntitilanteessa, jolloin myyjä yleensä vastaa siitä.

 

Ajokorttikäytännöt ja ikärajat vaihtelevat provinsseittain. Kansainvälinen ajokortti kelpaa esimerkiksi Ontariossa 60 päivää, jonka jälkeen tarvitaan kanadalainen ajokortti. Ajokortin suorittaminen on edullisempaa kuin Suomessa. Autovakuutus on pakollinen.

 

Edustustot

Ulkomaisten edustustojen määrä Ottawassa on 130.

 

 

Hankinnat

Kanadassa on saatavilla kaikkia kulutustarvikkeita. Kauppojen aukioloajat vaihtelevat provinsseittain. Yleensä kauppojen aukioloille ei juuri rajoiteta, mutta suurimpina juhlapyhinä kaupat ovat suurimmaksi osin kiinni. Yleisimmät aukioloajat ovat maanantaista perjantaihin kello 10.00-21.00, lauantaisin kello 9.30-18.00 ja sunnuntaisin kello 10.00-16.00.

Ilmasto

Kanadan ilmasto on vaihteleva ja lämpötilaerot sekä eri provinssien että eri vuodenaikojen välillä ovat suuret. Talvet ovat yleensä kylmiä lukuun ottamatta Vancouverin seudun usein lauhoja talvia. Vastaavasti kesäkuukausina lämpötila kohoaa korkeammalle sisämaassa (noin 25–30 C), kun taas rannikkoalueiden lämpötila on kesäisin noin 20 C.

 

Arktisten alueiden talvet ja kesät ovat muuta Kanadaa huomattavasti kylmempiä ja lämpötila yltää kesälläkin korkeintaan 15 Celsiukseen. Talvella arktisilla alueilla voi olla pakkasta jopa -50 Celsiusta, mutta yleensä kuitenkin noin 25–30 Celsiusta.

Joukkoliikenne

Joukkoliikenteen tarjonta kaupungeissa vaihtelee. Palveluajat ja maksut vaihtelevat. Suurimmissa kaupungeissa kuten Torontossa, Montrealissa ja Vancouverissa on monipuolinen joukkoliikenne. Käytettävissä on muun muassa bussit, junat ja metrot. Muissa kaupungeissa on lähinnä bussit ja paikallisjunat. Pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla on harvoin joukkoliikennettä. Paikallinen taksipalvelu voi olla mahdollisesti saatavilla.

 

Pitkien etäisyyksien takia lentäminen on yleistä. Air Canadalla on kuitenkin lähes monopoli kotimaanliikenteessä. Se näkyy sekä hinnoissa, palvelussa että aikataulujen pitävyydessä.  Rautatieverkoston vuoroja on harvassa ja liput ovat jokseenkin kalliita. Pitkän matkan bussivuoroja tarjoaa suhteellisen edullisesti muun muassa Greyhound.

Juomarahat

Juomarahan jättäminen kuuluu kanadalaiseen palvelukulttuuriin. Juomaraha on yleensä 15–20 prosenttia laskun loppusummasta riippuen, missä asioidaan. Juomarahaa voi myös jättää enemmän, jos kokee palvelun olleen erityisen hyvää. Juomarahat lisätään yleensä itse laskun loppusummaan ja monesti myös kortilla maksettaessa kone tarjoaa vaihtoehdon jättää tippiä. Juomarahaa maksetaan yleisesti monista palveluista kuten ravintoloissa, parturikampaamoissa ja takseissa sekä hotellien pikkoloille tai vastaaville.

Jätehuolto

Kanadassa on toimiva jätehuolto ja kierrätysjärjestelmä. Toiminta vaihtelee provinsseittain ja kaupungeittain. Jätteiden lajittelu on yleistymässä.

Kansalliset vapaapäivät

Kanadassa vapaapäiviä on niin kansallisella, provinssi- kuin territoriotasolla.

 

Virallisia kansallisia vapaapäiviä ovat

 

  • uudenvuodenpäivä,
  • pitkäperjantai,
  • kansallispäivä Canada Day, 1. heinäkuuta,
  • työväen juhla Labour Day, syyskuun ensimmäinen maanantai  ja
  • joulupäivä.

 

Näiden vapaapäivien lisäksi seuraavat päivät ovat lakisääteisiä vapaapäiviä kaikille liittovaltion työntekijöille ja pankeille:

 

  • toinen pääsiäispäivä (ei pakollinen vapaapäivä paitsi Quebecissa, pankit auki)
  • Victoria Day, 24. toukokuuta tai sitä edeltävä maanantai (ei pakollinen vapaapäivä itäisessä Nova Scotiassa, Prince Edward Islandilla, Newfounlandissa ja Labradorissa)
  • kiitospäivä, lokakuun toinen maanantai (ei pakollinen vapaapäivä itäisessä Nova Scotiassa, Prince Edward Islandilla, Newfounlandissa ja Labradorissa)
  • kaatuneitten muistopäivä 11. marraskuuta
  • toinen joulupäivä (pakollinen vapaapäivä Ontariossa)

 

Lisäksi on lukuisia provinssikohtaisia vapaapäiviä.

Kirjallisuus

Kanadalainen kirjallisuus luokitellaan usein englanninkieliseen ja ranskankieliseen kirjallisuuteen. Myös eri alueilla ja provinsseilla on omat kirjalliset painopisteensä.

Kodinhoitoapu

Kanadassa on hyvin saatavilla yksityisiä kodinhoitopalveluita. Hintataso vaihtelee palvelun tarjoajan, palvelun ja alueen mukaan.

Koulut ja opiskelu

Kanadan opetusjärjestelmä jakautuu perusopetukseen, toisen asteen opetukseen sekä korkea-asteen opetukseen. Oppivelvollisuusikä on 6–16 vuotta lukuun ottamatta Ontarion ja New Brunswickin provinsseja, joissa oppivelvollisuusikä jatkuu 18 vuoteen saakka.

 

Provinssit ovat vastuussa opetuksen järjestämisestä, joten eri provinssien opetusjärjestelyt poikkeavat toisistaan. Lisäksi paikallistasolla tehdään joitakin kouluopetusta koskevia päätöksiä. Kanadassa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Yksityiset koulut keräävät lukukausimaksuja myös perusopetuksen osalta. Julkiset koulut ovat ilmaisia yliopistoon saakka, jotka nekin ovat pääasiassa provinssien rahoittamia, mutta yliopistot ja colleget perivät opiskelijoilta lukukausimaksuja. Kanadalaisille lukukausimaksut ovat kuitenkin huomattavasti edullisempia kuin ulkomailta tuleville opiskelijoille. Kanadan ja Suomen välillä on kuitenkin opiskelijavaihtosopimuksia eri yliopistojen välillä, joiden kautta vaihto-opiskeluun lähdettäessä välttyy yleensä lukukausimaksujen maksamiselta.

 

Käymälät

Julkisia käymälöitä on tarjolla erityisesti ostoskeskuksissa ja massatapahtumissa. Muuten niitä on tarjolla suhteellisen vähän. Ostoskeskusten wc:t ovat ilmaiskäytössä.  

Lapset

Kanadassa on paljon harrastusmahdollisuuksia lapsille. Kesäisin 5-15 vuotiaat lapset ja nuoret osallistuvat usein leireille, joiden pituus vaihtelee viikosta kuukauteen. Kanadassa on tarjolla sekä yksityistä että valtion tukemaa päivähoitoa lapsille. Kaupungista ja provinssista riippuen päivähoitopaikoista voi olla pulaa. Usein jo raskauden aikana vanhemmat varaavat tulevan päivähoitopaikan lapselleen. Sen lisäksi, että paikkoja ei ole riittävästi, on päivähoito yhä kalliimpaa.

 

Äitiysloma ja vanhempainraha ovat hallituksen vastuulla. Palkallista äitiyslomaa on 15 viikkoa ja vanhempainrahaa saa maksimissaan 35 viikkoa.

Lemmikit

Kotieläimistä koirat ja kissat saa tuoda maahan ilman karanteenia, mutta vesikauhurokotus on välttämätön. Sen sijaan lintujen maahantuonti on tiukasti säädelty. Tuontirajoitukset vaihtelevat kansainvälisen tilanteen ja mahdollisten uusien epidemioiden mukaan.

 

Liikennekäyttäytyminen

Kanadassa on vilkas ajoneuvoliikenne. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan 11 prosenttia kanadalaisista käyttää työ- ja koulumatkoillaan joukkoliikenteen palveluja ja 72.3 prosenttia kulkee autolla. Kanadalaisissa suurkaupungeissa joukkoliikenteen käyttö on kuitenkin kaksin-kolminkertaista vastaaviin yhdysvaltalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Kanadan tieturvallisuus on kansainvälisten standardien mukaan melko hyvä ja jatkuvasti parantumassa niin onnettomuuksien kuin ajokilometrien osalta.

 

Liikennesäännöt määräytyvät provinsseittain. Sääntöjen valvonta on kuitenkin vähäistä. Suurkaupunkien liikennettä vaarantavat huolimattomat jalankulkijat, jotka kävelevät usein punaisia päin. Matkapuhelimeen puhuminen autoa ajaessa on sakon uhalla kiellettyä joissakin provinsseissa.

 

Promillerajat vaihtelevat provinsseittain. Harjoittelevien kuljettajien (autokouluoppilaat) kohdalla sovelletaan nollatoleranssia Ontariossa, Luoteisterritorioissa, Manitobassa, Albertassa, Saskatchewanissa, Brittiläisessä Kolumbiassa ja Nova Scotiassa. Muutoin promilleraja on 0.4 Saskatchewanissa ja 0.5 Brittiläisessä Kolumbiassa, Ontariossa, Manitobassa, Newfoundlandissa, Nova Scotiassa ja Quebecissa. 0.8 promillea ja yli on rikos, johon sovelletaan liittovaltion rikoslakia.

Majoitus

Kanadassa on tarjolla monen hintaisia ja tasoisia majoituspalveluja. Suuremmissa kaupungeissa on tarjolla niin hotelli-, hostelli-, kuin Bed&Breakfast -majoitusta. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla Bed&Breakfast -majoitusliikkeet ovat yleisempiä kuin isommat hotellit tai hostellit. Valuuttakurssin vaihteluista riippuen majoitushinnat ovat joko Suomen hintatasoa tai hieman edullisempia.

Mitat ja painot

Kanadassa on käytössä metri- ja kilojärjestelmän lisäksi myös muita mittayksiköitä, joka on lähinnä historiallista perua Englannista sekä tulos läheisestä suhteesta Yhdysvaltoihin. Kanadalaiset ovat tottuneita sekä metrijärjestelmään että englantilaisen ja yhdysvaltalaisen järjestelmän yksikköihin. Ei ole epätavallista, että saman keskustelun aikana viitataan niin metreihin, jalkoihin, eekkereihin, hehtaareihin, grammoihin ja unsseihin. 

 

Lämpötiloista käytetään yleensä celsiusasteita, bensaa ostetaan litroissa, nopeusrajoitukset ovat km/h ja kartoissa etäisyydet mainitaan kilometreissä. Ruokien ja muiden vähittäistuotteiden yhteydessä käytetään yleensä kilojärjestelmää, usein kokoja myös ”käännetään” metrijärjestelmään (lähinnä Yhdysvalloista peräisin olevat tuotteet, pikaruokaravintolat). Ruokia saatetaan mainostaa paunahinnoin.

 

Kanadalaiset tyypillisesti ilmoittavat pituutensa jaloin ja tuumin ja painonsa paunoin. Ruoanlaitossa käytetään usein Fahrenheit-järjestelmää ja Yhdysvaltain ruoanlaittomittoja. Suosituimmat paperikoot ovat ilmoitettu Englannin mittayksiköin.

Pankit

Kanadalainen pankkijärjestelmä on suomalaiseen järjestelmään verrattuna hieman vanhanaikainen. Esimerkiksi pankkisiirtojärjestelmä ei ole yleisesti käytössä vaan suurin osa maksuista suoritetaan shekeillä tai siirtämällä rahat käteisenä toiselle tilille pienempien summien ollessa kyseessä.

 

Laskujen maksaminen eri pankkien välillä on hankalaa, sillä pankkien välillä ei ole käytössä yhteistä verkkoa, jonka kautta tilisiirrot onnistuisivat. Myös nettipankkiominaisuudet ovat Suomeen verrattuna varsin puutteelliset, joskin joillakin pankeilla verkkopalveluiden kautta voi asioida kätevästikin. Kansainvälisiä maksuja ei kuitenkaan voi suorittaa nettipankissa vaan ne täytyy tehdä pankkikonttorissa. Siirrettäessä rahaa suomalaiselta tililtä kanadalaiselle tilille kanadalainen pankki veloittaa maksusta käsittelykulun, joka voi olla yli 20 dollariakin.

 

Pankkitilin avaaminen ja pankkikortin saaminen hoituvat suhteellisen helposti, mutta kanadalaisen luottokortin saaminen voi olla vaikeaa. Aluksi onkin hyvä käyttää suomalaista luottokorttia. Mikäli avaa kanadalaisen pankkitilin ja saa siihen kuuluvan pankkikortin, tililtä voi nostaa tietyn määrän kertoja kuukaudessa veloituksetta. Pankkikortti kelpaa myös useimmissa kaupoissa.

Parturi-kampaamot

Monentasoisia ja -hintaisia parturikampaamopalveluja on hyvin tarjolla suurimmissa kaupungeissa.

Posti

Postin kulku Kanadan sisällä on luotettavaa ja suhteellisen nopeaa riippuen kuitenkin siitä, onko kyseessä lähetys samaan kaupunkiin, samaan provinssiin vai toiseen provinssiin. Paikallisten lähetysten postitusajat ovat noin kaksi päivää, provinssien sisäinen posti kulkee kolmessa päivässä ja toiseen provinssiin suuntautuvat lähetykset vievät neljä arkipäivää.

 

Tällä hetkellä kirjeen postittaminen Kanadan sisällä maksaa 0,57 dollaria, Yhdysvaltoihin yhden dollarin ja ulkomaille 1,70 dollaria. Posti tarjoaa tavallisten lähetyspalveluiden lisäksi myös rahalähetyspalveluja. Lisäksi kirjattujen kirjeiden toimitusta voi seurata postin nettisivujen kautta kuitissa näkyvän numeron avulla. Kirjeen lähettäminen lentopostilla kestää Suomen ja Kanadan välillä 7 – 10 päivää ja pakettien lähettäminen kauemmin. Mikäli lähettää isoja paketteja economy-luokassa, niiden perille saapuminen voi kestää kuusikin viikkoa.

Puhelimet

Kanadan kansainvälinen suuntanumero on sama kuin Yhdysvaltain eli +1. Kanadassa on kattava matkapuhelinverkko. Suurimmat matkapuhelinverkon operaattorit ovat Rogers, Bell ja Telus. Suomalaiset matkapuhelimet toimivat hyvin, mutta sen suomalaisen operaattorin käyttäminen on hyvin kallista.

Pukeutuminen

Kanadan ilmasto on suurin piirtein samanlainen kuin Suomessa, mutta kesällä voi olla kuumempaa ja kosteampaa ja talvella on usein kylmempää kuin Etelä-Suomessa. Erityispiirre talvikaudella on runsas suolankäyttö. Kadut ja tiet ovat läpi talven suolasohjossa, mikä kuluttaa varsinkin nahkajalkineita. Siksi kaupungissa käytetään paljon keinomateriaalista valmistettuja talvikenkiä tai kumikalosseja.

 

Jalkinevalikoima on yleisesti ottaen tyyliltään, laadultaan ja hintatasoltaan vaihteleva. Miesten pukujen hinnat ovat Kanadassa Suomen tasolla. Räätälinpalveluja on hyvin saatavilla ja hinnat ovat suunnilleen samat kuin Suomessa. Naisten vaatteiden valikoima on kohtalainen sekä hinnaltaan ja laadultaan vaihteleva. Isojen kokojen vaatevalikoima on huomattavasti runsaampi kuin Suomessa. Lastenvaateliikkeitä on jonkin verran.

Puoliso

Puolison osalta maahantuloon pätee samat säädökset. Puolison on haettava erikseen niin maahantulo- kuin työlupaa. Työlupa on anottava ennen maahantuloa. Parisuhde on usein todistettava vihkitodistuksella, avopuolisoilta vaaditaan erillisen lomakkeen täyttämistä lisätodistein.

Pysäköinti

Useimmiten pysäköinti on maksullista kaupunkien keskustoissa ja parkkitaloissa. Suurten tavaratalojen parkkipaikat sen sijaan ovat usein ilmaisia asiakkaille, mutta ne sijaitsevat yleensä kaupunkien keskustojen ulkopuolella. Kanadassa on yleistä, että parkkimaksut vaihtelevat vuorokauden ajan mukaan. Usein katujen varressa oleville parkkipaikoille on merkitty, milloin parkkeerauksesta on erikseen maksettava. Käytännössä tämä tarkoittaa usein vilkkainta päiväsaikaa. Yksityisissä parkkitaloissa esimerkiksi päivän parkkimaksu voi olla 10 – 20 dollaria. Väärinpysäköidyistä autoista maksettava parkkisakkojen määrä vaihtelee provinsseittain. Katujen varressa on tiheässä paloposteja. Niiden eteen pysäköiminen on kielletty.

Ravinto

Kanadalainen ruokakulttuuri on sekoitus pohjoisamerikkalaista ruokakulttuuria ja etnisiä ravintoloita. Erilaisia ravintoloita on tarjolla runsaasti pikaruokaravintoloista korkeatasoisiin illallisravintoloihin. Myös pieniä etnisiä ravintoloita löytyy useimmista kaupungeista runsaasti ja ne ovat yleensä suhteellisen edullisia. Kanadalainen ruokakulttuuri on alun perin englantilais-ranskalainen, mutta siinä on yhä enemmän vaikutteita amerikkalaisesta pikaruokakulttuurista. Siirtolaisaallon ansiosta kanadalaisessa ruokakulttuurissa on myös paljon vaikutteita muualta maailmasta.

 

Ruokakaupoissa elintarvikkeiden valikoima on runsas ja hinnat ovat keskimäärin Suomen tasolla. Jotkin tuotteet kuten lihatuotteet, virvoitusjuomat ja snack-tuotteet ovat Suomen tasoa edullisempia, kun taas maitotuotteet kuten juustot ovat yleisesti ottaen huomattavasti kalliimpia.

Rekisteröity parisuhde

Kanada oli neljäs maa ja ensimmäinen Amerikan maa, joka laillisti samaa sukupuolta olevien parisuhteen valtakunnallisesti avioliittolain voimaantulolla 20. heinäkuuta 2005. Rekisteröity parisuhde on Kanadassa verrattavissa avioliittoon.

Sosiaaliturva

Kanadalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvilla on yhdeksännumeroinen sosiaaliturvatunnus (SIN), jota tarvitaan, kun työskennellään Kanadassa tai halutaan päästä osallisiksi valtion tarjoamista palveluista tai esimerkiksi terveyspalveluista. Tästä syystä matkustettaessa Kanadaan on tärkeää ostaa ennen matkaa matkavakuutus, sillä kanadalaista sosiaaliturvaa sovelletaan vain maassa pysyvästi oleskeleviin. 

Suomi-kuva

Kanadalaisten Suomi-kuva on yleisesti ottaen myönteinen. Kulttuurivaihto on viime vuosina kasvanut ja Suomi on erityisesti tunnettu teknologiasta ja innovaatioista, koulutuksesta sekä jääkiekosta. 

Sähkövirta

Sähkövirta Kanadassa on eri kuin Suomessa. Kanadassa jännite on 110 volttia ja taajuus 60 hertsiä. Yleensä Suomesta tuotuihin sähkölaitteisiin tarvitaan muuntaja ja adapteri.

Terveydenhuolto

Kanadalainen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu kansalliseen sairausvakuutusohjelmaan (Medicare). Sen tarkoituksena on varmistaa, että jokainen kansalainen ovat kohtuullisen matkan etäisyydellä välttämättömistä lääkäri- ja sairaalapalveluista. Ohjelma toimii ennakkomaksuin. Yksittäisen kansallisen suunnitelman sijasta kansallinen ohjelma koostuu 13 lomittaisesta provinssitason suunnitelmasta.

 

Sairaalaolot ovat hyvät. Kaikkien erikoislääkäreiden samoin kuin laboratorio- ja hoitolaitosten palveluita on saatavilla. Suomalaisella Kanadaan matkustavalla on tapaturmien ja sairaustapauksien varalta ehdottomasti oltava matkavakuutus. Terveyspalvelut ovat Kanadan terveydenhoitojärjestelmään kuulumattomille erittäin kalliita.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Vientirajoituksia ei ole lukuun ottamatta yli 10 000 CAD käteisen tuontia/vientiä, joka tulee ilmoittaa tullissa. Tuontirajoituksia on muutamia ja ne liittyvät lähinnä elintarvikkeisiin. Lihatuotteita ei saa tuoda maista, joissa on esiintynyt suu- ja sorkkatautia ja muistakin maista lihatuotteita saa tuoda vain etukäteen hankitulla luvalla. Maitotuotteiden tuonti on pääosin kielletty. Henkilökohtaiseen käyttöön tuotavista tavaroista ei peritä tullia. Kotieläimistä koirat ja kissat saa tuoda maahan ilman karanteenia, mutta vesikauhurokotus on välttämätön. Sen sijaan lintujen maahantuonti on tiukasti säädelty. Tuontirajoitukset vaihtelevat kansainvälisen tilanteen ja mahdollisten uusien epidemioiden mukaan.

 

Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on Kanadassa yleensä sallittu kaikkialla. Museoissa, konserttisaleissa ja julkisen hallinnon tiloissa valokuvaaminen on luvanvaraista.

Valuutta

Euroalueen talousvaikeuksien takia euron kurssi on heikentynyt huomattavasti Kanadan dollariin nähden talouskriisiä edeltäneeseen aikaan verrattuna. Valuuttakurssi maaliskuussa 2013 on 1 EUR = 1,3269 Kanadan dollaria.

 

Vapaa-aika

Kanadassa on tarjolla lukuisia vapaa-ajanmahdollisuuksia. Kulttuuritarjonta on runsasta, erityisesti kesällä, jolloin on ulkoilmafestivaaleja ja konsertteja. Suurimmissa kaupungeissa on erittäin tasokkaita museoita ja kulttuurikeskuksia.

 

Urheilu- ja ulkoilman harrastusmahdollisuudet ovat monipuoliset niin talvi- kuin kesälajien osalta.

Muuta

Aikaerot

Kanadassa on käytössä kuusi aikavyöhykettä (GMT -3:30 - GMT -8). Kanadassa on käytössä kesäaika lukuun ottamatta Saskatchewanin provinssia ja osia Quebecista. Kesä- ja talviaikaan kuitenkin siirrytään Pohjois-Amerikassa noin viikko eri aikaan kuin Euroopassa, joten syksyisin ja keväisin aikaerot saattavat poiketa normaaleista. Tämänhetkiset aikaerotiedot voi tarkistaa esimerkiksi osoitteesta http://www.worldtimezone.com/time-canada12.php

 

Suurimpien kaupunkien aikaerot Suomeen:

St. John's -5:30 tuntia

Halifax -6 tuntia

Ottawa, Toronto, Montreal -7 tuntia

Winnipeg -8 tuntia

Edmonton, Calgary -9 tuntia

Vancouver -10 tuntia

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Ottawa

Päivitetty 17.6.2013

© Suomen suurlähetystö, Ottawa | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot